Joulun taikaa

Joulu on aina ollut minulle tärkeää aikaa. Silloin on koolla kaikki rakkaat ihmiset, eikä kenelläkään ole kiire mihinkään. Tämä joulu on kuitenkin hieman erilainen, itse vietän jouluni työn merkeissä. Iltavuoron vaihtuessa yövuoroon suuntaan anoppilaan, jossa olemme perinteisesti joulua viettäneet. Toivon mukaan joulusauna on vielä lämmin, ja jouluruokaa on jäänyt hieman hellalle :) Joulupäivä menee niinikään töissä, mutta sen jälkeen on aikaa rauhoittua ja viettää rakkaimpien kanssa.

Tämän joulun ehdottomasti rakkain paketti on Lenni pieni luppakorva. <3 Miten paljon voikaan tämä pieni koiranpentu tuoda iloa! IHANAA JA RAUHALLISTA JOULUN AIKAA KAIKILLE!

Uusi arki

Pissille, ruokaa, pienet unet, pissille, ruokaa, leikkiä, pissille. Siinä tiivistetysti viime viikkojen kulku. Uusi arki on erilainen, ja NIIIN ihana. Hetkeäkään en vaihtaisi pois.

Kaksi viikkoa on hurahtanut tohinalla.Pentu kasvaa silmissä! :) Ihan jo surettaa, kun pentuaika on kohta ohi. Tulee ihan ikävä niitä veitsen teräviä naskaleita, vahinkopissejä ja pehmoista turkkia. Mutta toisaalta, sitten pääsee kunnolla treenaamaan pennun kanssa ja kouluttamaan siitä kunnon kansalaista. Lenni on innokas oppia, 10 viikon iässä pentu osaa jo istua ja tulee myös luokse aika hyvin. :) Tekisi myös melkein sanoa että Lenni on sisäsiisti, mutta pieniä vahinkoja saattaa innostuksen keskellä sattua. Eikä haittaa yhtään.
Yölliset heräämisetkään ei haittaa yhtään. Lenni nukkui ekat yönsä vähä turhan hyvin, ehdin tottua melko hyvälle. Viime viikon aikana on kuitenki herätty aika tiheeseen tahtiin, mielessä joko pissi tai leikki Vaikka kuinka väsyttää, niin kummasti sitä piristyy kun toinen heiluttaa häntää ja tapittaa ruskeilla silmillään: "ÄITIII, NYT LEIKITÄÄN!"

Lenni 8 vkoa

Lenni ja Lennin vauvalahjat <3

"Isii, herätyyys!"

Lenni 9vkoa

Ulkona -4, ja Lenni ei meinaa tareta, ei sitten millään.

Niinan blogissa arvotaan 28.12

Niinan blogissa voit osallistua ihanaan arvotaan!

palkintona ihana pipo, lankaa, servettejä ja party lite tuikkivia!

Nimisota

Pojan nimestä on käyty kovaa kamppailua viime päivät. Nimiehdotuksia on ollut jos jonkin moisia, mutta minun mieleen on ollut vain yksi, Lenni.

Timon suosikkeja on ollut Jeri ja Riki, joista minä sitten niukin naukuin suostuin Jeriin. Pojua kutsuttiinkin tovi Jeriksi, joka kuitenkin osottautui kovin hankalaksi. Itse en aina edes nimeä muistanut ja Timokin lipsautti kutsua pojua Lenniksi :D

Nimisota sai kuitenkin arvoisensa päätöksen, kun Timo taipui ja poika sai nimen LENNI. <3 hiihihih.

Lenni

Kultaisesta unelmasta tuli totta ♥

Kultapoju ♥

Niin siinä nyt sitten kävi. Kultainen unelma kävi toteen etuajassa. Tai minun mielestäni ei yhtään etuajassa, vaan juuri oikeaan aikaan.

Aloimme Timon kanssa katsoa tarkemmin kalenteria, ja totesimme että tähän saumaan olisi ehken vielä parempi ottaa pentu, kuin keväällä. Molemmilla alkaa olla koulu paketissa, minun tunnin tenttiä lukuun ottamatta. Ja sitten onkin edessä pitkä joululoma, molemmilla. Loma on itse asiassa pidempi, mikä on edessä keväällä. Itse uskoin loppuun asti kohtaloon, ja ajattelin että jos pentu on meille tarkoitettu nyt tulevaksi, me saamme sen. JA ME SAIMME. 


Itsenäisyyspäivänä 6.12.2011 se sitten tapahtui. Minun suuresta unelmasta tuli totta.  Kirjottaessani tätä, sylissäni nukkuu 4kg kultaista unelmaa. Ja voi tätä onnen tunnetta :) 

Viimeinen matka

Reilu kaksi viikkoa on vierähtänyt siitä, kun paras ystäväni piti laskea koirien taivaaseen. Suru on alkanut hellittää, mutta ikävä on kova. Iltaisin sytytän aina kynttilän Roopen kuvan viereen, huomaan myös juttelevani kuvalle. Haluan jotenkin ajatella, että Roope kuulee. Surua on helpottanut kun on saanut puhua asiasta paljon. Ystävät ja Timo ovat olleet uskomaton tuki tämän suuren surun keskellä. Kiitos siitä <3

Meille oli alusta asti äidin kanssa selvää, että haluamme tuhkata Roopen. Löysimme oikein ihanan lemmikkieläinten tuhkausfirman, Verna Oy.  Onneksemme eläinlääkärimme Paavo tekee juuri kyseisen firman kanssa yhteistyötä. Verna vaikutti todella kivalta vaihtoehdolta, ja sen sivuilla komeilee myös muistokirjotus rakkaasta lemmikistämme. Palvelu oli todella ystävällistä ja lemmikin muistoa kunnioittavaa.

Halusimme äidin kanssa ripotella Roopen tuhkan Vesulan pellolle, jossa Roope aina juoksi. Eräänä sunnuntaina sitten kävimme heittämässä tuhkat tuulen mukana pellolle, ja jättämässä viimeiset jäähyväiset. Ajatuksissamme Roope juoksee siellä pellolla aina <3 Ja nyt tiedämme, että sen on hyvä olla.

Hyvää matkaa, Roope <3

Taivaalle on syttynyt uusi tähti

Roope 1.10.1998-21.11.2011

Sinä päivänä, kun sinusta tuli vanha. Päivä päivältä katsoin taisteluasi vanhuutta vastaan. Oli parempia päiviä, ja oli huonompia päiviä. Kärsin yhdessä sinun kanssa, mutta kipuja sinulta en voinut ottaa pois. Itkin. Toivoin, mutta usko alkoi hiipua. Sydän kesti, mutta jalat ei.

Aamulla ensimmäisenä kun sain silmäni auki, mietin sinua. Mietin koskeeko sinuun. Illalla viimeisenä, kun menin nukkumaan, mietin sinua. Se oli raskasta minulle, mutta tiedän että se oli vielä raskaampaa sinulle.Joka aamu soitin äidille, ja kysyin olisiko ihme tapahtunut? Joko lääkkeet alkaisivat tehota? Soitin myös illalla. Ihmettä ei tapahtunut. Vaikka kuinka toivoin. Me kaikki toivoimme.

Olen kiitollinen että sain viettää viimeisen viikonlopun kokonaan sinun kanssasi. Viikonloppu oli täynnä iloa ja surua, hyviä ja huonoja hetkiä. Juttelin sinulle paljon, tiesin että ymmärtäisit. Kun vihdoin koitti aika, pysyin vierelläsi loppuun asti, vaikka se teki kipeää. Nukahdit kauniisti minun käsivarrelle.

Tiedän, että jonain päivänä voin hymyssä suin muistella yhteistä matkaamme. Nyt se tuntuu liian vaikealta. Ikävä on liian kova. Tiedän, että nyt olet siellä missä sinun on hyvä olla. Saat juosta vapaana, ilman kipuja.

Pieni mä vielä olin itsekin,
kun koiranpennun syliini sain.
Saaneeni tiesin mä tosi kaverin,
et leikkikalu ollut sä vain.

Sinä kasvoit mun vierelläin,
kuinka hyvä on ollutkaan näin.

Sä oot mun pieni rakas ystäväin,
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen. 

Usein mä tunsin,
mua ymmärrä ei
koko maailmassa varmaan kukaan.
Tieni kun metsään ja poluille vei,
vain sinä silloin kelpasit mukaan.
Alla puiden joskus itkinkin
ja sun turkkias niin silitin.

Yhteinen aika pian lopussa on,
sitä hyväksyä on vaikeaa.
Päivät nuo leikin ja riemun auringon
taivaanrannan taakse katoaa.

Kohta sammuu säde viimeinen,
siitä kiinni pitää voi mä en. 

Hurtta

"Lennin" tulo kotiin eikun lähenee, ja minä olenkin jo kovasti suunnitellut mitä kaikkea sitä pitääkään pennulle hankkia. Timon mielestähän kaiken voi ostaa sitten kun koira tosiaan on meillä, mutta minusta jotain voi ostaa jo vähän etukäteen ;)

Surffailin tässä yksi ilta Hurtan sivuilla, ja totesin että siellä on kaikkea minun tarpeisiin. (tai siis oikeastaan "Lennin" tarpeisiin) Valitsin jo mieleisen kaulapannan ja hihan, tai itseasiassa löysin parikin.. Hirvittävän innolla odotan että pääsen ostamaan kaiken tämän!

Tavan hihna, Lennille tietty poikien sininen!

Noutajatalutin

Pehmustettu panta

Puolikuristava panta

Tietysti omistajalla pitää olla kunnon takki ;)

.... ja housut!

Opiskelijan elämää

Ei ollu nimittäin huonot kinkerit!

Kaverit pölähti meille siinä viiden kantturoissa, paitsi Piri joka tuli jo kolmelta innokkaana juhlijana. Herkkuja meillä oli yllin kyllin, sillä jokainen kantoi kortensa kekoon ja toi jotakin. Pöytä notkui mitä herkullisimmista ruuista! Oli kakkuja, sipsiä, popcornia, porkkanoista, dippejä, karkkia, tuc-suolakeksejä, suolaista piirakkaa ja tietenkin boolia.

Ilta sujui mukavissa tunnelmissa tässä meillä ja sitten kympin aikaan etuovella meitä odotti limusiini. (ei katsos mahduttu tilataksiin, niin Piri hoiti meille ykkösluokan kuljetuksen...) Eipä oo ennen tullu mentyä yöelämään limusiinin kyydillä, mutta nytpähän on kokeiltu sekin, eikä ollu muuten yhtään hassumpi kyyti ;)

Kyyti vei meidät Armakseen, jonne sisäänpääsy ei ollutkaan ihan piis of kake, mutta pienen juttutuokion jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin tuonne "aikuisten yökerhoon". Meno oli mitä mahtavin ja sitä jatkui aina pikkutunneille saakka. Tosi ystävänä Hanna sitten tuli meille yöksi, koska en olisi omin avuin saanut uutta käheetä mekkoa pois (johtuen sen vaikeasta vetoketjusta, ei mistään muusta) ja minua hieman pelottaa nukkua yksin. Hesen kautta sitten kipitimme Hannan kanssa aamuyön pikkutunneilla nukkumaan muumipeiton alle. Ai mahoton miten kivaa tämä opiskelijan elämä onkaan!!

Kyllä tämmösen voimalla jaksaa muutaman viikon taas ahertaa! Kiitos vaan kovasti kanssajuhlijoille! :)

Hullunmyllyä

Huoh. 

Nyt aion vaan hetken istua villasukat jalassa ILMAN opparia, koulukirjoja, kirjallisia koulutöitä, taloesitteitä tai käsityötä ja kuunnella hyvää musiikkia, syventyä blogimaailmaan ja juoda kupin kaakaota. Viimeiset viikot ovat olleet sellaista karuselliä, että ilmankos pää on vähän pyörällä. Huushollikin on kuin pommin jäliltä, täällä ei kukaan tunnu ehtivän mopin varteen. Kampaajallekin pitäsi ehtiä, mutta missä välissä? Äidin 50v juhlatkin pukkaa päälle, mutta kuka niitäkään ehtii järkätä? Ja sitten kun pitäisi ehtiä muka pitää itsesään huolta, levätä ja urheilla. Onneksi minulla ei ole lapsia -vielä. Laps parat jäis ihan hunningolle.

Kouluhommiakin tuntuu tälle syksyä riittävän, en ymmärrä mistä niitä sikijää. Opettajat varmaan luulevat että opparin tekemisessä ei ole tarpeeksi... Olen niin kurkkuani myöten täynnä niitä kirjallistenohjeidenmukaantehtäviäkouluhommiajoissapitääollalähteitä.
Mutta kuten tänään on jo moneen kertaan todettu, tätä rumbaa ei kestä enää kuin 6 viikkoa! Niinpä, kuusi viikkoa. Sitten se helpottaa. Ainakin hiukan. 

Haluaisin niin kovasti hypätä tämän syksyn yli. Toisaalta taas tämä on kovin haikeaa, oikeesti enää 6 viikkoa oikeaa koulua noiden ihanien ihmisen kanssa. Tammikuussa sitten jokainen lähtee syventämään omaa alaansa ja siinäpä se sitten onkin. Missä tämä aika on mennyt?

Mutta jos nyt olisi jo kevät, kaikki inhottavat kouluhommat olisi paketissa, opparia lukuunottamatta. Ulkona olisi valosaa ja aurinkoista. Pennun tulokin olisi jo lähempänä. Ja valmistuminen.

Viikonloppuna aion juhlia ansaitusti ystävien kanssa. Luvassa on paljon ihania ihmisiä ja paljon herkkuja. Jospa sen voimalla jaksaisi tämän loppurutistuksen.

♥ Haaveista totta ♥

Niin hauraita on kaikki
Jotka vain haaveilee
Ja minä olin yksi murtuneista

Niin kylmiä on aamut
Jos sielu palelee
Ja hartioilla tieto paremmasta

Mä tartuin hetkeen päätin en jää makaamaan
Mä tulen turhaan
Ja katso mua nyt, kun viimein laulaa saa

Mä teen haaveistani totta
Mä teen pienenä ihmisenä suurta
Tiedän et valmis en vieläkään oo
Mut joka päivä lähempänä aurinkoo

 -Idols2005, Haaveista totta-

Eilen illalla se tapahtui, Timo on vihdoin suostunut koiravauvaan. :) Ei tosin mitenkään erityisen 

innoissaan, mutta suostuipa kuitenkin. YHDELLÄ ehdolla; sen nimi ei ole Lenni. 

Olen kuulemma päättänyt sen koiran haluta, ja olen osoittanut että se ei ole hetken huumaa 

ja olen myös kuulemma kunnolla paneutunut asiaan. Fiksu mies, sanoisin. 

Näinhän se on. MINÄ HALUAN SEN!! :)

Projekti

MINÄ OPIN SITTENKIN! :)

Syksyn ihana projektini on ollut nämä isoäidin neliöt, joista kasaan torkkupeittoa. Koukku on sauhunnut tiuhaan tahtiin ja nyt on jo yli puolet peitosta kasassa. Ai että olen ylpeä tästä tekeleestäni! Eihän se mikään hirmu hieno luomus ole, mutta ihka ensimmäiseksi käsityökseni vallan mainio!!

Pala projektia

Palasetkin alkavat olla jo neliön muotoisia..

 

 

 

Innolla odotan, että pääsen esittelemään valmista torkkupeittoa!

Askel lähempänä unelmaa

Se on POIKA!!!! :)

Pitkän pohdiskelun jälkeen tulin siihen tulokseen että meille tulee poika-merkkinen noutaja. Pitkään listasin niin plussia kuin miinuksiakin, ja lopulta poika vei voiton. Esimerkiksi syystä että, olen kuullut paljon juttua tyttökoiran märkäkohdusta jos ei teetä pentuja tai leikkaa. Hetken jo ajattelin ottavani tyttökoiran jolla teettäisin pentuja, mutta luojan kiitos tulin järkiini tässä vaihessa. Enhän minä osaisi!!! Ja tuskin elämän tilanteeni tulee koskaan olemaan sellainen että minulla riittäisi aika moiseen. Joten esimerkiksi tästä syystä meidän perhe kasvaa poikakoiralla.

Näen ihan mahdottomasti unia pennusta. Se lienee kertoo jotain koirakuumeen tasosta. Lainasin myös kirjastosta pinon kirjoja, joihin ajattelin perehtyä ennen h-hetkeä. Tämä alkaa tuntua jo todelliselta!!

Pitkä on matka vielä kevääseen ja siihen ennenkuin pentu todella on kotona, mutta jos aika rientää tätä tahtia niin kevät on ihan kohta!! Nyt vaan tutustumaan toden teolla eri kasvattajiin ja etsimään sopivaa. Joukko onkin aika iso mistä valita. Tiedän jo muutaman kennelin mihin on suunnitteilla pentuja kevääksi, saa nähdä tärppääkö :)

Syksyn kuulumisia

Niin se vaan kesä hurahti ja syksy tuli. En ole koskaan liiemmin syksystä piitannut, mielestäni syksy on kamalan ankeaa aikaa. Aina on sateista, kylmää, tuulista ja harmaata. Ja ihan mielettömän pimeää.

Tätä syksyä olen katsellut hiukan uusin silmin. Puut ovat olleet kauniin värikkäitä ja osa päivistä on ollut kauniin aurinkoisia. Olen ulkoillut aina kun suinkin mahdollista. Ja kävinpä tuossa viikonloppuna hevosen selässäkin pitkästä aikaa. Ehdin jo Timolta kinuta reissua Kolille, niin paljon innostuin kauniista syksymaisemista. No, en päässyt, mutta olen ihaillut luontoa täällä Savossa.

Syksyyn on mahtunut paljon erilaisia kouluprojekteja ja ryhmätöitä. Olen jaksanut sen voimalla, että kohta tämä urakka on ohi. Jouluun mennessä olisi tarkoitus kurssien loppua ja tammikuussa alkaa sitten viimeinen rutistus, syventävä harjoittelu. Ei siis puutu enää paljoa. Toki tässä ehtii olla vielä jos jonkin näköistä ryhmätyötä ja se kuuluisa opinnäytetyö, mutta kyllä tämä alkaa voiton puolella jo olla. Syksyyn on muutenkin mahtunut jos jonkin näköistä mielialaa. Aamulla saattaa mennä tosi hyvin, mutta jo iltapäivällä on pahamieli. Ai että tuo ihmismieli on outo. Välillä naurattaa ihan itseänikin. Onneksi minulla on Elina, joka minulle kyllä ihan uskomaton henkireikä. Missähän minä olisikaan ilman Elinaa? Ja ylipäätään ilman ystäviä? Kunpa sitä itsekin osaisi olla yhtä hyvä ystävä.

Syksyyn on toki mahtunut muutakin kuin kouluhommia. Vastapainoksi ystäväni Maza on keksinyt millon mitäkin ohjelmaa. Kuluneella viikolla Matti mm. järjesti minulle ja Timolle liput Kalpan peliin ja vei minut keskiviikko illan kunniaksi Rauhalahteen rentoutumaan. Voi juku miten onnellinen olen tuosta ystävästä! Olen aika onnellisessa asemassa kun minulla on paljon ihania ystäviä. <3

Pimeät syksyillat on kulunut villasukat jalassa virkaten isoäidin neliöitä, ja työ alkaakin olla jo ihan kivalla mallilla :) Ehkäpä vielä yllätän itseni. Olen myös kovasti lueskellut koirajuttuja, koiravauvakuume eikun yltyy. Onnekseni olen saanut huomata että pentuja tuntuu tasaiseen tahtiin syntyvän, joten luotan siihen että niitä syntyy myös silloin kun minä pentua olen ottamassa. Edelleen on arvoitus tuleeko meille tyttö vai poika, en ole edennyt asiassa yhtään mihinkään. Pitää vissiin alkaa tätä toden teolla pohtia. Ja pitää myös toden teolla alkaa lepytellä Timo... sekin on ihan vaiheessa.

Myös asuntosivuilla on tullut paljon surffailtua, ihana lueskella ja haaveilla omasta kodista. Ehkäpä sekin löytyy sitten kun se aika on. Rakennushaaveet on ihan jäissä, ollaan enemmän ehkä nyt valmiin talon kannalla. Eikä se rivarikaan tunnu enää huonolta idealta. Viimeksi tänään, kun Timo availi kotona putkia huokailimme, että kunpa pääsisi äkkiä muuttamaan uuteen.

Tämän yön vietän töissä pieniä ihmisiä hoitaen. Ulkona on todella pimeää ja sateista ja kylmää, mutta ehkäpä aamun sarastaessa aurinko pilkahtaa :) Suunnitelmissa on käydä kotona tovi nukkumassa ja suunnata KuPon ensimmäiseen sarjaotteluun kannustamaan poikia. Illalla Maza on luvannut jälleen ulkoilluttaa minua, ajattelimme suunnata Amarilloon. Ja tiedän vaikka tulisi pyörähdettyä tanssilattiallakin pitkästä aikaa...

Aurinkoista syksyä! :)

Tunnustus

Nyt näitä tunnustuksia satelee oikein urakalla :) Tämän kauniin tunnustuksen sain Niinalta, kiitos Nipi :)

Tunnustuksessa vastataan viiteen kysymykseen ja lähetetään tunnustus eteenpäin viidelle ystävälle.

1. Lempiruoka: riisipuuro

2. Lempimakeiseni: Pandan laku

3. Lempiluettavani: tämä on nolo. Seiska.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Ainoa tapa jonka osaan, virkkaus.

5. Lempielokuva: On kyllä tosi paljon hyviä, mutta vielä ei ole Mamma Miaa voittanutta!

Jaoin juuri kaikkiin ihaniin seuraamiini blogeihin tunnustuksen, joten tämän tunnustus lähtee ilahduttamaan vain rakasta Elinaa <3

Sunshine award

 Sain rakkaalta ystävältä Elinalta ihka ensimmäisen tunnustuksen ja olin melkein hätää kärsimässä. Mikä ihmeen tunnustus?? enhän minä tuoreena blogin harrastajana ollut kuullutkaan moisesta. Hetken asiaan perehdyttyäni hoksasin, että tämähän on vallan ihana juttu :) Kiitos Elina <3

Ohjeet kuuluvat näin: Tunnustuksen saaneen kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata kymmeneen kysymykseen alla, jakaa tunnustus eteenpäin kymmeneen mukavaan blogiin sekä tiedottaa näitä blogeja saadusta tunnustuksesta.

1. Suosikkiväri: korallin punainen ja turkoosi
2. Suosikkieläin: koira
3. Suosikkinumero: 9
4. Suosikki alkoholiton juoma: 7 up
5. Facebook vai Twitter: Facebook
6. Intohimosi: pipot, peak performancen vaatteet ja hesburger. Kuullostaa kyllä aika pahalta...
7. Saada vai antaa lahja: antaa ja saada :)
8. Suosikkiviikonpäivä: perjantai, viikonloppu edessä :)
9. Suosikkikukka: en tykkää kukista. Mutta tulppaanit on kivoja maljakossa.
10. Suosikkikuvio: tähti. se on myös ikuistettu ranteeseen



Minä en nyt ihan 10:lle voi tätä eteenpäin jakaa, koska enhän minä edes seuraa niin montaa blogia. Minun yksi lemppari blogeistani on Niinan blogi, ja olisin ehdottomasti halunnut antaa tunnustuksen tälle blogille, mutta huomasin että Niina on jo kyseisen tunnustuksen saanut.
Niinpä tämä ihana tunnustus lähtee sitten eteenpäin muutamille tarkkaan seuraamilleni blogeille:

Tiinan logi

 Ruby Red  

Musta ja Katsku

Late nights and early mornings

Unelmasta totta?

 <3 Ensi keväänä minusta tulee koiravauvan äiti <3

Mielestäni olen nyt kärsinyt ihan tarpeeksi. Vai mitä?
Päätin, että perheemme kasvaa karvaisella vauvalla ensi keväänä, minun viimeisen harjottelun loputtua. Ensi kevät uudelle perheen jäsenelle olisi monellakin tapaa hyvä sauma.
a.) Pentu pitää joka tapauksessa ottaa kesää vasten, koska se on helpompi opettaa sisäsiistiksi ja mökille
b.) se olisi vähän niinkuin valmistujaislahja
c.) olen keväänä kotona tekemässä opinnäytetyötä maaliskuusta toukokuun loppuun, ja olisin näin ollen pennun kanssa suurimmaksi osaksi kotona, suomeksi siis äitiyslomalla
d.) ja siksi kevät 2012, koska en jaksa odottaa enää keväseen 2013 ja 13 on sitäpaitsi epäonnen luku,en voi tehdä tuona vuonna mitään.
e.) JA EN TODELLAKAAN ODOTA VUOTEEN 2014!!


Timohan ei siis ole tätä varmaksi luvannut... mutta onhan minulla vielä puoli vuotta aikaa pehmitellä se ;) ;)
Timo ehdotti että odotetaan rauhassa niin kauan että on oma asunto tai talo, MUTTA tämähän tarkottaisi sitä, että pennun voisi ottaa vasta aikaisintaan seuravaa kesää vasten, enkä todellakaan jaksa odottaa. Ilmoitin pärjääväni hetken pennun kanssa kerrostalokaksiossakin. Ja sitä paitsi, eihän minulla olisi sitten edes lomaa olla pennun kanssa! Eli ihan huono idea.

Olen illat surffaillut netissä pentusivuilla ja katsellut kuvia mitä suloisimmista pennuista. Virhe. Kuume on kasvanut niin kovaksi, että ensi kevätkin tuntuu pitkältä ajalta odottaa.

Olen kovasti pohtinut pitäiskö pennun olla tyttö vai poika, mutta en ole oikein keksinyt vastausta. Onko sillä niin väliä?
Värityksestä sentään minulla on mielipide, haluaisin että pentu olisi vaalea.
Olen myös miettinyt nimiä, ja tähän nimiralliin osallistui onnekseni myös Timo.
Tyttövauvan nimi on jo miltei päätetty, mutta pojan nimi tuottaa harmaita hiuksia.

Tytöstä tulee joko Wilma tai Elsa. Pojasta ehkä Eevertti tai Vertti. Tai Rasmus, Leevi tai Elmo. Tai... Totta puhuakseni, ei siis mitään hajua.


Minusta alkoi tuntua jo elokuussa että tulossa on hirvittävän pitkä ja harmaa ja ennenkaikkea raskas syksy, mutta nyt kun päätin alkaa toden teolla odottamaan tätä karvavauvaa, syksy näyttääkin ihan kivalta ja valoisalta :) Ihan kohta on jo kevät!

Aurinkoa, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa!

Siitä oli Rodoksen matka tehty!!

Matkahan koki mullistavan muutoksen jo viikkoa ennenkuin reissuun päästiin. Lauantai-iltana Riistakosken mökillä keksittiin Hannan kanssa, että Hannankinhan voisi lähteä mukaan... eipä aikaakaan kun Hannallekin oli lentolippu lämpimään tilattu. Ja majapaikaksi sai kelvata äidin ja minun huoneen sohva.

Matka starttasi Kuopiosta aikaisin lauantai aamuna. Äiti tuli noutamaan minut ja yhdessä sitten haettiin mukaan Hanna. Loppu seurue olikin jo matkannut edellisenä päivänä pääkaupunkiin katusählyturnauksen merkeissä.
Iltapäivällä koko kööri oli kasassa Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja näin viiden hengen matka pääsi alkamaan. 

Lento Rodoksen saarelle kesti vain 4h, mikä oli minusta oikein näpäkkä lentoaika. Yritin matkan aikana näprätä näitä kuuluisia isoäidin neliöitä, mutta ajatukset oli jo niin kaukana, että eipä siitä tullut juuri mitään.  Laskeuduimme lauantai iltana KUUMALLE ja tuuliselle saarelle. Lämpötila hipoi taivaita, vaikka aurinko oli laskenut jo tovi sitten. Hotellihuoneeseen päästyämme olimme jo läpimärkiä, eikä huoneessa tietenkään ollut ilmastointia. Onneksi olimme ottaneet etukäteen selvää, että pienestä lisämaksusta saisimme ilmastoinnin viikoksi käyttöön. Ja eikun heti ostamaan viilennystä!

Aamulla heräsimme kauniiseen auringon paisteeseen. Äiti jäi keittämään kahvia ja minä ja Hanna suuntasimme tien toiselle puolelle leipomoon ostamaan aamupala croisantteja :P
Kello oli vasta vaille 9, mutta lämpötila tuli jo tuossa vaiheessa hyvin selväksi. Eipä tarvinnut paljon haaveilla tekevänsä päiväs aikaan mitään.. Eikun siis vaan rannalle löhöämään!! :) Merivesi oli uskomattoman lämmintä, ja suurin osa ajasta tulikin vietettyä turkoosissa meressä.
Oliko syy sitten tämä petollinen meressä lilluminen vai mikä, mutta kaikilla muilla, paitsi joukon juniorilla paloi nahka. Ja pahasti. Minä ja äiti, jotka ei koskaan kärtsätä vaikka mikä olis, saatiin kokea tämä polttava aurinko oikein kantapään kautta. Ensimmäisen päivän jälkeen minulla oli palanut otsa, selkä, huulet ja kädet. Jippii. Pelastuksemme oli paikallinen OliveWay- rasvakauppa, josta sai ihania rasvoja palaneella iholle.

<3

Maanantai päivän vietimme myös rannalla löhöten, tosin tällä kertaa älysimme edes hiukan suojautua tuolta polttavalta auringolta. Illalla suuntasimme vanhaan kaupunkiin ostoksille ja nauttimaan hyvästä ruuasta. Hyvää ruokaa tällä saarella tuntuikin riittävän! Söin elämäni parasta pastaa vanhassa kaupungissa. Söin myös jumalaisen hyvää kreikkalaista salaattia. Samoin sain elämäni parasta kanaa! Tietenkin tzatzikilla.

Chicken meat souvlaki

Mira <3

Tiistaina oli retkipäivä. Suuntasimme bussilla Lindoksen kaupunkiin. Siitä matka jatkui aasin selässä Lindoksen huipulle. Akropolis kukkulalle päästessä näky oli uskomattoman kaunis!! Vieläkin jaksan ihmetellä kuinka kaunista siellä olikaan. Lindos oli ehdottomasti reissun yksi kohokohdista. Päivä oli tietenkin meidän tuurilla yksi kuumimmista, ja betoniset rakennukset eivät ainakaan auttaneet asiaa. Olo oli suorastaan tukala. Minun selkä oli jo niin pahasti palanut, että ei auttanut kuin suojata se huivilla.
Aikamme ihasteltua maisemia, kävelimme alas ihanaan pieneen lahden poukamaan uimaan. Ja taas olin pakahtua paikan kauneudesta!! Ah!!
Samaisella reissulla tutustuimme Rodoksen kaupunkiin ja sen historiallisiin raunioihin aivan loistavan oppaan johdattelemina.

Lindos

Rodoksen kaupungin raunioita

Keskiviikkona tyydyimme vain makoilemaan altaalla. Itse kukin oli sen verran polttanut nahkaansa että oli ihan fiksu veto jäädä altaalle. Illalla suuntasimme vanhaan kaupunkiin syömään ja siitä sitten Rodoksen yöelämään... henkivartijaksi mukaan lähti joukon juniori, Mika 14v.

Torstai aamuna nahkaa poltti vieläkin sen verran, (ja vähän myös koski päähän...) että totesimme että ei ole hyvä idea lähteä vieläkään mereen. Jäimme siis altaalle. 
Iltapäivällä kun nahka (ja pää) alkoi toipua edellisien päivien koettelemuksista, suuntasimme rantaan uimaan. Olisimme varmaan vieläkin tuolla turkoosissa paratiisissa, ellei nälkä olisi kurninut mahassa. Suuntasimme siis syömään. Valitsimme vanhan, tutun ja turvallisen ruokapaikan, johon kaikki rakastuimme. Täältä sai maailman parasta chicken meat souvlakia. <3 NAM!

Perjantaina oli ehken reissun odotetuin päivä, retki Euroopan suurimpaan vesipuistoon!! Itse vellihousuna (ja erittäin ahtaanpaikankammoisena) tyydyin laskemaan vain lällyistä liukumäistä, joissa ei tarvinnut mennä ahtaisiin putkiin, tai joissa ei menty sataatuhatta alas pystysuoraan. Muut hurjapäät laskivat kaikki hemmetin hurjat liukumäet, minä tyydyin valokuvaajan rooliin. Päivä oli taas jälleen kerran tosi kuuma, mutta yllätyksekseni en palanut mistään -päin vastoin, otsa alkoi saada hieman väriä palaneen tilalle.

Water Park, Faliraki.

Perjantai-ilta oli meidän viimeinen virallinen ilta Rodoksella, joten suuntasimme, minnekkäs muuallekaan kuin, vanhaan kaupunkiin. Tämä vanha kaupunki vei kyllä palan sydämestäni <3 Kaupunki on uskomattoman kaunis ja on melkoinen shoppaajan paratiisi... :) Mukaan tarttuikin vaikka mitä kivaa itselle ja tulijaisiksi.

Pimut <3

Lauantain pyhitimme auringolle, merelle ja hyvälle ruualle. Meidän huone piti luovuttaa jo klo 12, mutta saimme onneksi pitää Miran ja Mikan huoneen, jonne jemmasimme matkalaukut ja pääsimme illalla vielä suihkuun. Vielä ennen koneen lähtöä söimme tätä jumalaisen hyvää kanaa. Tietenkin tzatzikilla.

seuraneidit+ yks adonis <3

Kone koti Suomeen lähti vasta hieman ennen puoltayötä. Lentokentälle kohtasimme karun totuuden matkalaukkujen painosta... Jouduimme maksamaan 72e sakkoa ylipainosta! Tästäkös minä väsyneenä riemastuin... Noh, rahallahan siitä selvisi. Mutta oli se silti aika paskaa. Kotona olimme sunnuntai aamuna. Väsyneinä, mutta pirun onnellisina!!!