Niin se vaan kesä hurahti ja syksy tuli. En ole koskaan liiemmin syksystä piitannut, mielestäni syksy on kamalan ankeaa aikaa. Aina on sateista, kylmää, tuulista ja harmaata. Ja ihan mielettömän pimeää.
Tätä syksyä olen katsellut hiukan uusin silmin. Puut ovat olleet kauniin värikkäitä ja osa päivistä on ollut kauniin aurinkoisia. Olen ulkoillut aina kun suinkin mahdollista. Ja kävinpä tuossa viikonloppuna hevosen selässäkin pitkästä aikaa. Ehdin jo Timolta kinuta reissua Kolille, niin paljon innostuin kauniista syksymaisemista. No, en päässyt, mutta olen ihaillut luontoa täällä Savossa.
Syksyyn on mahtunut paljon erilaisia kouluprojekteja ja ryhmätöitä. Olen jaksanut sen voimalla, että kohta tämä urakka on ohi. Jouluun mennessä olisi tarkoitus kurssien loppua ja tammikuussa alkaa sitten viimeinen rutistus, syventävä harjoittelu. Ei siis puutu enää paljoa. Toki tässä ehtii olla vielä jos jonkin näköistä ryhmätyötä ja se kuuluisa opinnäytetyö, mutta kyllä tämä alkaa voiton puolella jo olla. Syksyyn on muutenkin mahtunut jos jonkin näköistä mielialaa. Aamulla saattaa mennä tosi hyvin, mutta jo iltapäivällä on pahamieli. Ai että tuo ihmismieli on outo. Välillä naurattaa ihan itseänikin. Onneksi minulla on Elina, joka minulle kyllä ihan uskomaton henkireikä. Missähän minä olisikaan ilman Elinaa? Ja ylipäätään ilman ystäviä? Kunpa sitä itsekin osaisi olla yhtä hyvä ystävä.
Syksyyn on toki mahtunut muutakin kuin kouluhommia. Vastapainoksi ystäväni Maza on keksinyt millon mitäkin ohjelmaa. Kuluneella viikolla Matti mm. järjesti minulle ja Timolle liput Kalpan peliin ja vei minut keskiviikko illan kunniaksi Rauhalahteen rentoutumaan. Voi juku miten onnellinen olen tuosta ystävästä! Olen aika onnellisessa asemassa kun minulla on paljon ihania ystäviä. <3
Pimeät syksyillat on kulunut villasukat jalassa virkaten isoäidin neliöitä, ja työ alkaakin olla jo ihan kivalla mallilla :) Ehkäpä vielä yllätän itseni. Olen myös kovasti lueskellut koirajuttuja, koiravauvakuume eikun yltyy. Onnekseni olen saanut huomata että pentuja tuntuu tasaiseen tahtiin syntyvän, joten luotan siihen että niitä syntyy myös silloin kun minä pentua olen ottamassa. Edelleen on arvoitus tuleeko meille tyttö vai poika, en ole edennyt asiassa yhtään mihinkään. Pitää vissiin alkaa tätä toden teolla pohtia.
Ja pitää myös toden teolla alkaa lepytellä Timo... sekin on ihan vaiheessa.
Myös asuntosivuilla on tullut paljon surffailtua, ihana lueskella ja haaveilla omasta kodista. Ehkäpä sekin löytyy sitten kun se aika on. Rakennushaaveet on ihan jäissä, ollaan enemmän ehkä nyt valmiin talon kannalla. Eikä se rivarikaan tunnu enää huonolta idealta. Viimeksi tänään, kun Timo availi kotona putkia huokailimme, että kunpa pääsisi äkkiä muuttamaan uuteen.
Tämän yön vietän töissä pieniä ihmisiä hoitaen. Ulkona on todella pimeää ja sateista ja kylmää, mutta ehkäpä aamun sarastaessa aurinko pilkahtaa :) Suunnitelmissa on käydä kotona tovi nukkumassa ja suunnata KuPon ensimmäiseen sarjaotteluun kannustamaan poikia. Illalla Maza on luvannut jälleen ulkoilluttaa minua, ajattelimme suunnata Amarilloon. Ja tiedän vaikka tulisi pyörähdettyä tanssilattiallakin pitkästä aikaa...
Aurinkoista syksyä! :)
