Punainen tupa ja perunamaa

Siinä yksi haave lisää.

Haaveissa siis siintää oma talo (ja mahdollisesti myös se perunamaa...) Rakennusprojekti alkaa aikaisintaan ensi kesän alussa, jahka saadaan molemmat koulu kunnialla loppuun ja päästään hankkeisiin. Onneksi meillä on miehen kanssa melko samanlaiset talohaaveet, niin tontin, talon kuin sisustuksenkin suhteen.

Talon tulee olla ehdottomasti maalla, mielellään järven rannalla. Riistaveden suunta voisi olla yksi hyvä vaihtoehto. Toinen hyvä Maaninka. Kolmas hyvä Kehvo. Kunhan työmatka ei ylitä 40km niin hyvä.

Isoa lukaalia emme halua, vaan sellaisen perus mökin jonka vuorotyöläinen jaksaa siivota. Minun suuri haave olisi saada hirsitalo. Kontion taloista suosikkini on Kajastus. Myös Kimallus ja Vehkoja ovat meidän tarpeisiin sopivia. Mammuttihirsitaloista ehdoton suosikkini on Pikku Pietari.

Haluaisin isot ja avarat ikkunat, mutta mietinpä vain kuka ne pesee... (ÄITIIII???) Ottaen huomioon etten ole pessyt Kuopion kodin ikkunoita 3 vuoteen, voi olla parempi että meijän mökissä on mahdollisemman pienet ikkunat :D Haluan myös että talossa on ylös auki oleva tila tai jos talo on yksi kerroksinen, niin siinä tulee olla korkea tila. Se tuo mukavasta avaruutta ja valoisuutta.

Haluan myös ison kodinhoitohuoneen, jossa kuivattaa tuon urheilijamiehen hikisukkia. Ja kodinhoitohuoneessa tulee olla toinen ulos käynti, koska tarvitsen siihen kunnon kuraeteisen, jossa pestä tuleva kultainennoutaja :)

Ihan ehdoton vaatimus huusholliini on kivilattia keittiöön. Onneksi talon tuleva isäntä on asiasta samaa mieltä. Ja keittiö ei sitten ole mikään pieni komero, vaan iso ja avara tupakeittiö jossa mahtuu kaks pyllyä hääräämään yhtä aikaa. (Nykyään kun ei mahdu) 


Höyrähdin jo tässä yksi ilta ja tilasin Kontiolta esitteitä iltalukemiseksi. Mikäs sen ihanampaa kuin köllähtää sänkyyn ja alkaa haaveilla omasta kodista <3

Rodos, here we come!

En pysy housuissani!!

Varattiin matka etelän lämpöön. Matkaseurue on mitä mainoin; maailmanmatkaaja äiti, bilekaveriksi Timon pikkusisko Mira, ja maskotiksi Timon pikkuveli Mika. Tästä ei voi tulla kun hyvä! :) :)

Suuntaamme elokuun lopulla Kreikkaan Rodokselle, jonne olen aina halunnut. Matkakohteena on Ixia, mukavan näköinen paikka josta löytyi kaikille jotakin. Matkakin oli edullinen, opiskelijan kukkarolle sopiva. Matkan varaus vaan meinasi tyssätä heti alkumetreillä, kun toista hotellihuonetta varatessa tarjous ehtikin jo loppua, ja osalle seurueesta meinasi tulla kallis reissu. Onneksi ihana Finnmatkojen täti pelasti reissumme, ja kaikille saatiin edullinen matka varattua.

Nyt eikun odottamaan elokuuta!

Odottavan aika on pitkä...

Niitä on joka paikassa. Kaupungilla, lenkkipoluilla, uimarannoilla, beach volley- kentillä ja töissäkin niistä puhutaan. Kaikilla tuntuu olevan sellainen. Mutta ei minulla. Hiivatin kultanennoutaja kuume.

Ystäväni koira Iitu

Onkohan tämä vähän sama asia, kuin vauvakuume pahimmillaan? Olen kuullut, että naiset näkevät silloin joka paikassa maha pystyssä olevia naisia tai suloisia pikku vauvoja. Ja heti samantien alkaa se "tuituioimitensomaihanavoiikunpaminullakinolisi" -lässytys. Minulle käy ainakin joka kerta nuin. Siis kun näen koiran.

Asiaa ei auta yhtään se, että puhuttiin viikonloppuna rakennusprojektista. Jos hyvin käy, alamme pystyttää omaa torppaa vuoden päästä. Siis VUODEN. Ja jos hirmu hyvin käy, se on valmis jouluksi. Näyttää siis siltä, että minun odotusajasta on tulossa järkyttävän pitkä. Pentukoiraa kun ei kuulemma kannata ottaa keskelle rakennusprojektia... Huoh. Mitenköhän minä jaksan odottaa?

Mutta nyt täytyy lähteä töihin katsomaan pikkuvauvoja. No okei, on nekin ihan söpöjä.

Ammattina sairaanhoitaja

Tammikuu 2009

Joukko tuntemattomia nuoria (ja muutama vähemmän nuori) aloittelevat koulunkäyntiä uudessa koulussa. Edessä on pitkä taival sairaanhoitajaksi. Matkan aikana osa putoaa joukosta pois ja tilalle tulee uutta porukkaa. Jokaisella on oma taustansa. Osa on ollu työelämässä jo pitkään ja havahtuu nyt vaihtamaan alaa, osa on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi, osa on ollut armeijassa, osa on miettinyt sitä omaa juttuaan ja osa on vain odottanut kaikki nämä vuodet milloin pääsisi sisään kouluun. Itse kuulun niihin, jotka pitivät lukion jälkeen pienen hengähdystauon ja aloittavat sitten uudella innolla uutta koulua.

tammikuu 2009 Startti

 

Tie sairaanhoitajaksi on ollut pitkä. Ja kuoppainen. Matkalle on mahtunut jos jonkin moista, onnistumisia ja epäonnistumisia. Päällimmäisenä muistona ehkä kuitenkin kaikki miljoonat bileet rakkaiden luokkatovereiden kanssa. Luokkatovereista onkin tullut minulle erityisen rakkaita. On se vaan hassua. Hetki sitten olimme kaikki toisillemme tuntemattomia. Pikkuhiljaa meistä hiotui tiivis porukka. Itketää jo etukäteen, kun ensi keväänä lähdemme kukin omille teillemme. Itse jään Kuopioon töihin, toivottavasti moni muukin.

Ensimmäisiä laboraatiotunteja

  

80-luvun bileet Tahkolla

Intubaatio harjoituksia, syksy 2010

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Elina <3

Tallinnan reissu, elokuu 2010

 Toukokuu 2011

Viime viikolla aloitin kesätyöni sairaanhoitajan sijaisena, niinkuin moni muukin meidän luokalta. Minulla kävi tuuri, ja pääsin töihin vastasyntyneiden teho-osastolle. Olen tykännyt työstäni  paljon. Työ on rankkaa, mutta se antaa paljon. On uskomatonta nähdä,miten pienestä ihmisenalusta voikin kasvaa oikea ihminen! En käsitä sitä vieläkään.
Syksyllä alkaa vielä viimeinen ponnistus koulussa. Edessä on syventävät opinnot ja viimeinen, syventävä harjoittelu ja opinnäytetyö. Onneksi meidän opinnäytetyö on jo hyvällä mallilla ja onneksi minulla on maailman paras pari tekemässä sitä työtä!  <3
Ensi toukokuussa onkin sitten luvassa isot juhlat, jahka tästä urakasta suoriudun kunnialla loppuun!  :)

 

Mutta nyt on edessä kolmen päivän vapaat! Kunhan saan tuon insinöörimiehen töistä kotiin, suuntaamme mökille kalaan! Rentouttavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!