Eroahdistusta

Nytpä sitten meidänkin perheessä tiedetään valitettavasti mitä eroahdistus tarkoittaa. Lenni on ollut onnekkaassa asemassa siinä mielessä, että sen on tarvinnu olla tosi vähän yksin. Minä teen pääsääntöisesti vain yövuoroa ja tästä syystä olen Lennin päiväunikaverina harvase päivä. Nyt, kun herralla on ikää 1v3kk, hän on päättänyt, ettei viihdy kotona yksin, -ei edes kauppareissun ajan.
Viime viikojen aikana meidän huushollista on syöty kenkiä, postikortteja, huulirasvoja, lahjakortti, kirja, nenäliinapaketti, rasvapurkki ja mitähän kaikkea muuta lie, en halua edes muistaa. Niin, ja unohtamatta anopin silmälaseja, jotka luojan kiitos oli made by tiimari, mutta kuitenkin. Lista alkaa olla sen verta pitkä, ja kun ottaa huomioon sen, että alan tehdä taas "normaalin" ihmisen työaikaa, ja Lenni joutuu olemaan sen 8h yksin, asialle on todella tehtävä jotain. Ja äkkiä.
Hyvällä ystävälläni on omakohtaista kokemusta tällaisesta termiitti-koirasta, joskin tuhon laajuudet olivat hieman toista luokkaa, hänen koiransa söi mm. sohvan. Muistin, että ystävälläni on iso häkki, johon hän laittoi aina koiran siksi aikaa, kun tämä jäi yksin. Ajattelin, josko saisin lainaan tämän häkin ja kokeilisin sitä Lennille. Vai voikohan yli vuosikasta koiraa vielä opettaa moiseen häkkiin? Vai olisko se pitäny tehdä jo ihan pentuna? Noh, oli miten oli, aion kuitenkin kokeilla, ennenkuin on liian myöhäistä.....

ps. hyviä vinkkejä otetaan vastaan
pps. väsytystaktiikka ei sitten toimi
ppps. "jätä koiralle päiväksi aktiviteettia tai radio auki- taktiikka" ei myöskään toimi

Taasko se alkaa?

Kauan meillä menikin hyvin. Sen jälkeen kun aloitettiin barffaamaan, Lennillä ei ole ollut mitään silmäoireita eikä ripulia. Elämä Lennin kanssa on tuntunut lähes normaalilta, allergiat ei ole haitanneet menoa yhtään.
Viikonloppuna vierailtiin anoppilassa, jossa Lenni sitten pääsi kissanruuan makuun, eikä siitä hyvä heilunut. Määrä tuskin oli päätä huimaava, mutta kuten eläinlääkäri meille sanoi, stressi+allergeeni on Lennille paha yhdistelmä.
Lauantai olikin Lennille oikea epäonnen päivä, kun koko perhe lähti Iisalmeen urheilemaan ja koirat (huom! KOIRAT, Lenni ei edes ollut yksin) jäi keskenään talonvahdiksi. Lenni ei moisesta järjestelystä ilahtunut, ja Lepa olikin keksinyt sillä aikaa jos jonkin näköistä kolttosta...  Lenniä stressaa tilanteet, jossa se jää yksin, tai siis ilman meitä vieraaseen paikkaan. Siihen vielä vähän vehnää sisältävää ruokaa naamariin, niin soppa oli valmis.
Sunnuntai-aamuna Lennin silmä alkoi rähmiä, ja arvasin ettei se luvannut hyvää. Maanantaina silmä olikin jo sen näköinen, että harkitsin jo tohtorin pakeille menoa. Tiistaina silmä oli vielä pahemman näköinen, vaikka stressitekijät sun muut typeryydet on minimoitu... silmä valuu edelleen kellertävää mähmää ja se on ihan tulipunainen. Jos tästä jotain hyvää pitää repiä, niin luojan kiitos kyseessä on vain toinen silmä. Lenni parka.

24

Niin se vaan tulla tupsahti 24 vuotta mittariin. Missähän lie nämä vuodet menny?
Synttäreitä ei sen kummemmin juhlittu, ajattelin että josko sitten vuoden päästä ois enemmän aihetta juhlaan... Lahjoja kuitenkin sain läjäpäin, ja kaikki mahottoman tarpeellisia!



Timo osti minulle öky-luistimet. Reebok Pump JR




Timon pikkuveljeltä sain pinkin mailan



Kummitytöltä sain Bukowski-nallen

Anopilta muumi jätskilusikat

Kummilta korurasian

Näiden ihanien lahjojen lisäksi sain kolmen ruokalajin pöperöt Amarillossa, ja mitä parhaassa seurassa tietenkin! Sain myös lahjakortit hierontaan ja jalkahoitoon, unisukat sekä Iittalan kastehelmi lautasen, joita kerään. Työkaveri yllätti minut synttärilahjalla yövuorossa, ja sain ihanan muumi keittiöpyyhkeen! Isiltä sain Polarin uuden sykemittarin, pinkin tietty ;)

Kaikista näistä ihanista lahjoista ja onnentoivotuksista voisi päätellä, että minulla on paljon ihania ihmisiä ympärillä, ja he näyttää tietävän, mistä minä tykkään  ♥

Uusi vuosi, uudet kujeet

Niin se vaan taas uusi vuosi pyörähti käyntiin! Edellinen vuosi kyllä meni hurjan nopeaan, paljon ehti tapahtua mukavia juttuja, mm. valmistuin koulusta ja aloitin ihka oikeat työt. Jos vuodet vierii tätä tahtia, niin kohta huomaan olevani vanha akka... Ensi viikolla tulee mittariin 24v, huh. Sehän on jo ihan aikuisen ikä. Itse kärsin kyllä varmaan jonkun sortin Peter Pan- syndroomasta, joka  "on psykologinen sairaus joka ilmenee aikuisen haluttomuutena tai kykenemättömyytenä kehittyä aikuiseksi henkisellä tasolla." Tai siltä ainakin välilä tuntuu. Esimerkiksi sillä hetkellä, kun on yksin kotona, ja sähköt katkeaa ja pitää ottaa paniikkipuhelu äidille...
Just puhuin ystäväni kanssa mitä hän teki, kun oli 24 vuotta. Hän oli mennyt vuosi sitten naimisiin ja 24 vuotiaana hänellä oli saanut esikoisensa. Ensin ajattelin, että hui miten nuorena, kunnes tajusin että 24 vuottahan on ihan oikea ikä saada lapsia. 24 vuotias ei ole mikään lapsi enää, ja minunkin kai pitäisi tajuta se.. Mutta ensi viikkoon on vielä onneksi aikaa ;)

Mielestäni 13 on epäonnenluku viimesen päälle, enkä voi edes kuvitella tekeväni vuonna 2013 mitään. Siis mitään lapsia tai häitä tai muuta suurta ja ihanaa. Vuosi kuitenkin pyörähti käyntiin hyvässä hengessä, oltiin mökillä ja seura oli mitä parhain! Silloin ajattelin, että ehkä tästä vuodesta voi kuitenkin tehdä hyvän, vaikka 13 kuinka olisi epäonnenluku. Uskon, että vuosi tuo tullessaan paljon mukavia, ihania, uusia asioita, ja ehkäpä me voidaan edes se talo hommata tänä vuonna... tai ainakin suunnitella rakennuspuuhia epäonnenluvusta huolimatta ;)

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille blogini lukijoille!