Unelmia ja toimistohommia

Talohaaveet ovat olleet hieman jäissä, tai ei nyt ihan jäissä mutta sanotaanko että pakkasen puolella. Ja pahasti. Unelmien talo tuntuu olevan kiven alla, mieleistä ei vaan ole löytynyt. Yhen yhtä taloa ei olla käyty katsomassa edes paikan päällä kevään jälkeen, nettisivut kyllä ollaan luettu puhki. Välillä tuntuu, että liekö tuota unelmien taloa edes olemassa?

Tilattiin jo vinopino taloesitteitä, syystä että parempi puoliskoni oli sitä mieltä että torppa pitää rakentaa itse. Minulla on hyvinkin ristiriitaiset tunteet projektia kohtaan. Luulen että en voi edes kuvitella miten ISO urakka se tulisi olemaan. Pelottaa jo pelkkä ajatuskin. Toisaalta taas, tiedän että vain näin voidaan oikeesti saada se unelmien talo. Vai oisko semmonen sitten kuitenkin olemassa jossain? Jossain maalla, mutta lähellä kaupunkia? Jossain, missä ei ole ihan vieressä naapuria, mutta jossain missä ei oltaisi ihan mörrinperseessä? Jossain, missä olisi koulu lähellä ajatellen mahdollisia tulevia jälkeläisiä? Jossain, missä Lenni (ja muut satajayksikoiraa mitä minulla tulee olemaan) saisivat juosta vapaana? Jossain, missä me oltaisiin onnellisia?

Lauantaina ollaan kuitenkin menossa vielä kurkkaamaan yhtä valmista taloa. Keltaista, puista, maalta, mutta läheltä kaupunkia. Odotukset on melko korkealla.... :)

Vuosi

Tänään tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun joudin tekemään elämäni raskaimman päätöksen. Muistan tuon päivän kuin eilisen. Muistan sen tuskan. Tänäkin iltana sytytin kynttilän Roopen muistolle. Samainen kynttilä palaa siinä joka ilta, lemppari valokuvan ja enkelin vieressä. Tuo kynttilä, valokuva, enkeli -asetelma on minulle hyvin tärkeä. Se on kotona näkyvällä paikalla. Se on kaunis, yhtä kaunis kuin muisto Roopesta <3

Meillä barffataan!

Lennin ruokaongelmat ei ota helpottuakseen ja olen meinannut olla jo pulassa koiran kanssa. Allergioiden vuoksi Lenni ei voi syödä mitä tahansa ja ne ruuat mitä voi antaa,ei meinaa Lennille maistua. On kokeiltu kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, mutta kun ei syö, niin ei syö.

Lepa on muutenkin oikea minikoira, 1v uros ja elopainoa vain 29.6kg, tänään virallisesti tohtorin pakeilla mitattuna! Saatiin kuitenkin kehuja solakasta,sopusuhtaisesta vartalosta, mutta pienihän Lenni on, ei sille mitään mahda. Osa syy tähän lienee allergiat, ja siitä johtuva einiinmonipuolinenruokavalio. Tähän asti Lenni on syönyt vain raakapakastettua jauhelihaa, raejuustoa ja Hill`s kuivamuonaa ja tätäkin huonolla ruokahalulla. Ohjeista poiketen olen syöttänyt Lennille vielä alle vuoden ikäiselle pennulle tarkoitettua ravintoa, koska siinä on enemmän energiaa. Mutkun ei kasva, niin ei kasva. Ell totesikin tänään, että Lepa on luustonsa puolesta kokonsa kasvanut, ja saatiin lupa kastraatioon. Jep, pallit lähtee loppuvuodesta... :(  Pitkin hampain taivuin tähän kastraatiopäätökseen, kun todettiin että ei Lennistä jälkikasvua kannata edes harkita, näitä allergioita on turha periyttää eteenpäin. Yhyy.

Onnekseni eksyin viikonloppuna Helsingissä lemmikkimessuille ja siellä valastuin barffaukseen! Sain kunnon aivopesun ja heti maanantaina lampsin ostamaan MUSCH-ruokaa. Nyt on kokeiltu naudan mahaa ja kana-ateriaa ja näitä kahta Lenni ainakin syö uskomattoman hyvällä ruokahalulla! :) Riista-ateria päätyi vessanpönttöön, tuli harvinaisen selväksi että riista ei ole meidän herran suosikkiruokaa... onneksi vaihtoehtoja on vielä pakastin pullollaan!

Olen nyt todella innoissani tästä barffauksesta ja olen hyvin toiveikas tämän ruokavalion suhteen! Hyviä vinkkejä otetaan vastaan! :)