Isoäidin neliöstä tulikin isoäidin ympyrä...

Olinko minä tosiaan niin tyhmä että kuvittelin että minusta olisi tähän?

Niinan blogista innostuneena keksin aloittaa uuden harrastuksen. Olen ihan lumoutunut Niinan käden taidoista ja viitseliäisyydestä tehdä käsitöitä. Olimme käyneet yhdessä mummoni kanssa valitsemassa minulle kivan väristä lankaa josta alkaisin virkata isoäidin neliöitä. Ne on kuulemma helppoja tehdä ja sopivat hyvin ensimmäiseksi käsityöksi. Noh, eipä aikaakaan kun istuin jo anoppini oppikoulussa virkkuukoukku kädessä. Voi anoppi parka. Minä en siis toden totta ole eläissäni tehnyt mitään käsitöitä! 

Anopin tekemät mallikappaleet

Alku näytti kovinkin lupaavalta. Hoksasin heti mikä on pylväs ja mikä ketjusilmukka. Yhden illan sitä väsätessäni aloin kuitenkin tajuta, että neliöstä oli kovaa vauhtia tulossa ympyrä!! Hätä puhelu anopille ja syykin selvisi: olin unohtanut ne pirun ketjusilmukat. ARGH.

Minun versioni...

Timoa huvittaa kovasti minun uusi harrastus. En ole kauheasti saanut vielä kehuja käden taidoistani, isoäidin neliö muistuttaa kuulemma enemmän juutalaisten pipoa kun torkkupeittoon tarkoitettua palasta...


ps. lähtöön on enää 4 päivää!!!!  aion ottaa lentokoneeseen mukaan tämän käsityöni, ostin oikein bambusta tehdyn koukunkin sitä varten :D istun sen neljä tuntia nenä tiukasta kiinni käsityössäni. Minä AION OPPIA!!

Matkakuume nousussa

Kesä alkaa olla minun osalta ohi. Kesäpesti sairaanhoitajana vetelee viimeisiään, enää muutama tunti tätä yövuoroa jäljellä, ja huomenna viedäänkin jo viimeistä vuoroa! Huh, miten nopeasti kesä menikään. Muistan, miten minua toukokuussa jännitti. Jännitin maha kipeänä, miten selviän koitoksesta. Nyt voin ylpeänä ja hyvillä mielin sanoa: selvisin hienosti. :)

Kesä on ollut antoisa ja opettavainen. Olen oppinut paljon uusia juttuja, mutta huimasti on vielä opittavaa. Odotankin jo innolla tammikuussa alkavaa viimeistä 11 viikon harjoittelua samaisella osastolla. Sitten on edessä taas uudet haasteet!

Mutta jo voi jo (melkein) huokaista. Syksy tulee ja viimeinen kouluvuosi alkaa. Heti maanantaina on kuitenkin vapaapäivä ja lähden äidin kanssa humputtelu reissulle Jyväskylään. Aion ostaa kasan hienoja koulutarvikkeita viimeisen kouluvuoden kunniaksi! Sitten aherran kaksi kokonaista viikkoa koulussa ja sitten se koittaa: L-O-M-A RODOKSELLA!!!

On sitä odotettukin. Koko kesä. On laskettu viikkoja ja päiviä. Suunniteltu mitä ottaa mukaan. Etitty matkalaukkua. Soviteltu eri bikineitä. Katsottu sääennustetta. Luettu eri retkivaihtoja. Odotettu ja odotettu.

Nyt tähän h-hetkeen ei ole enää kuin kaksi viikkoa. Tasan. Olo on kuin pienellä lapsella joulupukkia odottaessa. Jännittää valtavasti, oikein mahan pohjassa kutkuttaa. Olo on odottavainen, matkakohde on ihan  uusi, kaikki on uutta. Kadut, kulttuuri ja ruoka. Enkä oikein edes tiedä mitä lomalta odottaa, pääasia että saisi huilata kesän höyryt pois ja nauttia hyvästä seurasta ja auringosta. Lomalta palattua odottaakin pitkä ja rankka syksy. Mutta ei mietitä sitä ihan vielä, eihän?