Taivaalle on syttynyt uusi tähti

Roope 1.10.1998-21.11.2011

Sinä päivänä, kun sinusta tuli vanha. Päivä päivältä katsoin taisteluasi vanhuutta vastaan. Oli parempia päiviä, ja oli huonompia päiviä. Kärsin yhdessä sinun kanssa, mutta kipuja sinulta en voinut ottaa pois. Itkin. Toivoin, mutta usko alkoi hiipua. Sydän kesti, mutta jalat ei.

Aamulla ensimmäisenä kun sain silmäni auki, mietin sinua. Mietin koskeeko sinuun. Illalla viimeisenä, kun menin nukkumaan, mietin sinua. Se oli raskasta minulle, mutta tiedän että se oli vielä raskaampaa sinulle.Joka aamu soitin äidille, ja kysyin olisiko ihme tapahtunut? Joko lääkkeet alkaisivat tehota? Soitin myös illalla. Ihmettä ei tapahtunut. Vaikka kuinka toivoin. Me kaikki toivoimme.

Olen kiitollinen että sain viettää viimeisen viikonlopun kokonaan sinun kanssasi. Viikonloppu oli täynnä iloa ja surua, hyviä ja huonoja hetkiä. Juttelin sinulle paljon, tiesin että ymmärtäisit. Kun vihdoin koitti aika, pysyin vierelläsi loppuun asti, vaikka se teki kipeää. Nukahdit kauniisti minun käsivarrelle.

Tiedän, että jonain päivänä voin hymyssä suin muistella yhteistä matkaamme. Nyt se tuntuu liian vaikealta. Ikävä on liian kova. Tiedän, että nyt olet siellä missä sinun on hyvä olla. Saat juosta vapaana, ilman kipuja.

Pieni mä vielä olin itsekin,
kun koiranpennun syliini sain.
Saaneeni tiesin mä tosi kaverin,
et leikkikalu ollut sä vain.

Sinä kasvoit mun vierelläin,
kuinka hyvä on ollutkaan näin.

Sä oot mun pieni rakas ystäväin,
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen. 

Usein mä tunsin,
mua ymmärrä ei
koko maailmassa varmaan kukaan.
Tieni kun metsään ja poluille vei,
vain sinä silloin kelpasit mukaan.
Alla puiden joskus itkinkin
ja sun turkkias niin silitin.

Yhteinen aika pian lopussa on,
sitä hyväksyä on vaikeaa.
Päivät nuo leikin ja riemun auringon
taivaanrannan taakse katoaa.

Kohta sammuu säde viimeinen,
siitä kiinni pitää voi mä en. 

Hurtta

"Lennin" tulo kotiin eikun lähenee, ja minä olenkin jo kovasti suunnitellut mitä kaikkea sitä pitääkään pennulle hankkia. Timon mielestähän kaiken voi ostaa sitten kun koira tosiaan on meillä, mutta minusta jotain voi ostaa jo vähän etukäteen ;)

Surffailin tässä yksi ilta Hurtan sivuilla, ja totesin että siellä on kaikkea minun tarpeisiin. (tai siis oikeastaan "Lennin" tarpeisiin) Valitsin jo mieleisen kaulapannan ja hihan, tai itseasiassa löysin parikin.. Hirvittävän innolla odotan että pääsen ostamaan kaiken tämän!

Tavan hihna, Lennille tietty poikien sininen!

Noutajatalutin

Pehmustettu panta

Puolikuristava panta

Tietysti omistajalla pitää olla kunnon takki ;)

.... ja housut!

Opiskelijan elämää

Ei ollu nimittäin huonot kinkerit!

Kaverit pölähti meille siinä viiden kantturoissa, paitsi Piri joka tuli jo kolmelta innokkaana juhlijana. Herkkuja meillä oli yllin kyllin, sillä jokainen kantoi kortensa kekoon ja toi jotakin. Pöytä notkui mitä herkullisimmista ruuista! Oli kakkuja, sipsiä, popcornia, porkkanoista, dippejä, karkkia, tuc-suolakeksejä, suolaista piirakkaa ja tietenkin boolia.

Ilta sujui mukavissa tunnelmissa tässä meillä ja sitten kympin aikaan etuovella meitä odotti limusiini. (ei katsos mahduttu tilataksiin, niin Piri hoiti meille ykkösluokan kuljetuksen...) Eipä oo ennen tullu mentyä yöelämään limusiinin kyydillä, mutta nytpähän on kokeiltu sekin, eikä ollu muuten yhtään hassumpi kyyti ;)

Kyyti vei meidät Armakseen, jonne sisäänpääsy ei ollutkaan ihan piis of kake, mutta pienen juttutuokion jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin tuonne "aikuisten yökerhoon". Meno oli mitä mahtavin ja sitä jatkui aina pikkutunneille saakka. Tosi ystävänä Hanna sitten tuli meille yöksi, koska en olisi omin avuin saanut uutta käheetä mekkoa pois (johtuen sen vaikeasta vetoketjusta, ei mistään muusta) ja minua hieman pelottaa nukkua yksin. Hesen kautta sitten kipitimme Hannan kanssa aamuyön pikkutunneilla nukkumaan muumipeiton alle. Ai mahoton miten kivaa tämä opiskelijan elämä onkaan!!

Kyllä tämmösen voimalla jaksaa muutaman viikon taas ahertaa! Kiitos vaan kovasti kanssajuhlijoille! :)

Hullunmyllyä

Huoh. 

Nyt aion vaan hetken istua villasukat jalassa ILMAN opparia, koulukirjoja, kirjallisia koulutöitä, taloesitteitä tai käsityötä ja kuunnella hyvää musiikkia, syventyä blogimaailmaan ja juoda kupin kaakaota. Viimeiset viikot ovat olleet sellaista karuselliä, että ilmankos pää on vähän pyörällä. Huushollikin on kuin pommin jäliltä, täällä ei kukaan tunnu ehtivän mopin varteen. Kampaajallekin pitäsi ehtiä, mutta missä välissä? Äidin 50v juhlatkin pukkaa päälle, mutta kuka niitäkään ehtii järkätä? Ja sitten kun pitäisi ehtiä muka pitää itsesään huolta, levätä ja urheilla. Onneksi minulla ei ole lapsia -vielä. Laps parat jäis ihan hunningolle.

Kouluhommiakin tuntuu tälle syksyä riittävän, en ymmärrä mistä niitä sikijää. Opettajat varmaan luulevat että opparin tekemisessä ei ole tarpeeksi... Olen niin kurkkuani myöten täynnä niitä kirjallistenohjeidenmukaantehtäviäkouluhommiajoissapitääollalähteitä.
Mutta kuten tänään on jo moneen kertaan todettu, tätä rumbaa ei kestä enää kuin 6 viikkoa! Niinpä, kuusi viikkoa. Sitten se helpottaa. Ainakin hiukan. 

Haluaisin niin kovasti hypätä tämän syksyn yli. Toisaalta taas tämä on kovin haikeaa, oikeesti enää 6 viikkoa oikeaa koulua noiden ihanien ihmisen kanssa. Tammikuussa sitten jokainen lähtee syventämään omaa alaansa ja siinäpä se sitten onkin. Missä tämä aika on mennyt?

Mutta jos nyt olisi jo kevät, kaikki inhottavat kouluhommat olisi paketissa, opparia lukuunottamatta. Ulkona olisi valosaa ja aurinkoista. Pennun tulokin olisi jo lähempänä. Ja valmistuminen.

Viikonloppuna aion juhlia ansaitusti ystävien kanssa. Luvassa on paljon ihania ihmisiä ja paljon herkkuja. Jospa sen voimalla jaksaisi tämän loppurutistuksen.