tiistai 27. tammikuuta 2015

Baby Shower

Viime perjantaina ystävät olivat järkänneet minulle yllätyksenä baby shower -juhlat. Anoppi oli varannut minulle hieronta-ajan ja tuona aikana kodin oli vallannut maailman ihanimmat ystävät! Maailman ihanimmat on aivan liian lievä sanapari kuvaamaan minun niiiin super rakkaita ja ihania ystäviä, jotka olivat todella nähneet vaivaa nuita bileitä varten! Ihan liikutun vieläkin kun mietin miten hienot juhlat olivat saaneet aikaan. Ja vieläpä minulta salaa! (minä kun olin ihan varma ettei minulta pysy salassa mikään..pieleen meni että pätkähti.)

Ilta oli mielestäni enemmän kuin onnistunut, en olisi unissanikaan uskaltanut toivoa näin hienoja vauvajuhlia. Muutamaa lukuunottamatta kaikki rakkaat olivat päässeet paikalle, pöytä notkui herkuista ja lahjoista ja joku ihana oli keksinyt muutaman hauskan ohjelmanumeron! Jokainen vieras sai veikata vauvan syntymäpäivän, pituuden, painon ja hiusten laadun. Ensimmäinen veikkaus meni jo harakoille, kun kummityttö 4v veikkasi vauvan syntyvän juhlia seuraavana päivänä ja painavan 5kg... thank god meni pieleen! Toinen hauska ohjelmanumero oli valokuvavisa, (vai mikä sen nyt onkaan nimeltään) jossa minun piti tunnistaa vauvakuvista illan vieraat. Hyvin suoriuduin tehtävästä, vaikka yksi kuva meinasikin tuottaa harmaita hiuksia.





Tirppa sai tarpeellisia, toivottuja ja todella mieleisiä lahjoja! Minun äiti oli vissiin toiminut jonkinlaisena lahjalistan välittäjänä... (NOLO!!) Olin nimittäin antanut äitille listan mitä kaikkea vielä puuttuu, sillä ajatuksella että näitä lahjoja voi sukulaiset ostaa kun Tirppa on nähnyt päivänvalon, taikka sitten vaikka ristiäislahjaksi. Äiti oli kuitenkin ollut noheva ja välittänyt listan eteenpäin jo nyt... Näin ollen vauva sai tarvitsemiansa pussilakanoita, aluslakanoita, lasten astioita, valokuva-albumin ja yli-soman pentikin kylpypyyhkeen :)

Kaiken tämän lisäksi Tirppa sai soittorasian jonka pimputus saa minut herkistymään, muistojen laatikon josta en ollut osannut edes haaveilla, kirahvi-purulelun josta olin salaa haaveillut mutta en ollut sitä löytänyt, ihanan valokuvakehyksen johon voi painaa pienen käden- tai jalanjäljen ja tämän virkatun peiton joka mykisti minut täysin

Aarre


Kuuluisa ja kovin etsitty kirahvi



Vauva sai aivan ihania lahjoja mutta niin sai tuleva äitikin! Minä pääsen kauan kaipaamaani jalkahoitoon ja sen lisäksi saan ripsihuollon ja tuunatut kynnet. Kovin mieluisia hömpötyksiä kaikki! 

SUUREN SUURET KIITOKSET 

lauantai 24. tammikuuta 2015

Täällä taas!

Melkein vuosi on vierähtänyt viimeisimmästä kirjoituksesta, missä lie tämä aika menee?! Viime yönä kun valvoin (jokainen raskaana ollut nainen tietää että aina ei vaan nukuta, tai jos nukuttaiski niin mini-ihminen saattaa olla eri mieltä...) niin sain ajatuksen että pitäisiköhän blogi herättää henkiin... ja nyt näin äippälomalaisena kun minulla on vielä toistaiseksi aikaa ja jutun aihettakin on, niin päätin ryhtyä tuumasta toimeen!

Paljon on vajaassa vuodessa ehtinyt sattua ja tapahtua. Viime helmikuussa meistä tuli vihdoin maalaisia ja ollaan kyllä viihdytty landella paremmin kun hyvin. Joidenkin mielestä ehkä liiankin hyvin, ollaan nääs melkoisia kotihiiriä. Toinen iso juttu on sukunimi. Sen lisäksi että meistä on tullut maalaisia, meistä on tullut Soinisia. Mistään häistä ei voi kuitenkaan puhua vaikka avioliittoon meidät vihittiinkin, juhlat on nimittäin vasta tuloillaan :) nyt loppiaisena juhlistettiin ihan vain pienesti perheen kesken tätä sukunimiasiaa. Kolmas, ja ehkä se kaikkein isoin uutinen onkin sitten tämä Tirppa, Tirppana elikkäs Tilliäinen, toiselta nimeltään Kerttu-Oskari ja kolmannelta Helmi-Orvokki. Tirppa asustelee siis vielä masussa, ja hänen on määrä nähdä päivänvalo viiden viikon kuluttua (tuleva äiti kyllä kovasti elättelee toiveita että tämä ihme tapahtuisi jo hieman aiemmin..) 
Itse raskausaika on ollut varsin mielenkiintoinen, enkä sen kummemmin lähe sitä erittelemään kuukausi kuukaudelta, mutta todettakoon että ensimmäiset neljä kuukautta meni pää pöntössä ja seuraavat neljä kuukautta oonkin odottanu millonka tämä pakki häviää ja mahdun taas omiin vaatteisiin. Vielä on se yksi kuukausi yhdeksästä jäljellä ja oon luvannu yrittää nauttia. Mutta selvästikkään kaikkia naisia ei ole luotu nauttimaan tästä uudesta, muuttuneesta olotilasta. Ja kyllä, olen yksi heistä. Mutta en valita. Tämä kaikki on takulla sen arvoista.

Blogin nimi ja ulkoasu tulee kokemaan muutoksen, jahka joku päivä on mielikuvitus valloillaan. Sitä(kin) ihmettä odotellessa.