Hengissä ollaan!

Pitkän aikaa oon suunnitellu kirjoittavani kuulumisia, mutta en tiedä mitä pitäs kirjottaa. Ketään tuskin kiinnostaa lukea kakkavaipanvaihdosta tai imetyksen epäonnistumisesta. Mutta jotain nyt haluan raapustaa. Makaan kymmennettä päivää sohvan pohjalla elämää kovemman flunssan runtelemana joten päätin tarttua uuteen luurin ja vaikka vain todeta että vauva-arki on ollut ihanaa ♡

Ella-neiti on vallan hurmaava tapaus. Neidistä on kasvamassa melkoinen ilvuilija ;) höpöhöpö-juttuja tulee koko ajan ja kameralle poserataan tottuneesti.

Ristiäisetkin oli ja meni, joka risauksesta vaan kun ei ehdi kirjottelemaan. Päivä oli kuitenkin oikein kaunis ja onnistunut ja neiti sai hienon nimen.

Pian juhlitaan jo 3kk päivää, kysynpä vaan missä tämä aika menee? Pieniä vaatteita saa olla koko ajan viikkaamassa pois. Onneks loppuvuodelle on syntymässä paljon vauvoja lähipiiriin niin jospa vaatteet pääsee uusiokäyttöön ;)

Vauvakuvaukset

Ne jotka tuntevat minut kuin omat taskunsa, eivät tule ihmettelemään tätä kyseistä postausta yhtään. Raahasin nääs kuukauden ikäisen pikku muijan Kiuruvedelle studioon, ajatuksena saada muijasta ammattilaisen ottamia vauvakuvia. Ja niille, jotka nyt siunailevat että kuinka veinkään NUIN pienen lapsen kuvattavaksi tiedoksi, olisin vienyt neidin jo kahden viikon iässä jos olisin itse ollut paremmassa hapessa. Tarkoitus oli saada kuvia vastasyntyneestä joka on vielä kippura-asennossa, mutta reissu päästiin tosiaan totetuttamaan hieman alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin ja näin ollen muija oli juuri siinä asennossa kun sattui huvittamaan. Sen lisäksi että asennot päätti neiti itse, hän päätti myös olla hereillä kuvissa. Alkuperäinen ajatus oli kuvata nukkuvaa lasta, mutta koska tämä Tipu Topakka nukkuu päivällä vain mikrounia, 99% kuvista on hereillä olevasta lapsesta.

Anyway, kuvauspäivä oli aivan huikea kokemus. Pikku muijan mielipidettä en nyt pääse kysymään, mutta muija viihtyi kameran edessä hyvin. (selvästi äitinsä tyttö) Siitä voisi päätellä että tuskin lapselle tästä traumoja jäi. Sen sijaan muistoksi jäi läjä toinen toistaan huikeimpia otoksia.

Päivän mahdollisti äitini tuttu Riitta, ja aion kyllä jatkossakin vaivata Riittaa ideoillani. Kuvatessa vierähti tunti jos toinenkin, rekvisiittaa vaihdettiin tuon tuosta ja välillä toki piti tankata pikku muijaan maitoa ja meihin aikuisiin kahvia. Kirsi-mummu toimi viihdytysjoukoissa, rekvisiitan vaihtajana, vaipan vaihtajana, syöttäjänä, ideoijana ja pissin luuttuajana (pissi saattoi karata muutaman kerran, nakupellenä kun oltiin)  ja täytynee myöntä että päivä ei olisi onnistunut ilman tuota touhu-mummua. Suuri kiitos siitä(kin).

Voin lämpimästi suositella Riittaa kuvaajana ja vauvakuvausta ylipäätään, mutta älkää hitossa lähtekö siihen touhuun yksin! Ylimääräiset kädet eivät ole tässä touhussa pahitteeksi.

Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään

Päivä kului, mut hetkenkään lepoa
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut

Se kuva oli kaunis
Oi ,ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sai
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait

Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan

-Anna Puu Mestaripiirros-

Baby girl

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, mutta siihen on maailman paras syy: ihana, tummatukkainen,isin näköinen, suukkosuu, nöpönenä tyttö syntyi pitkän odotuksen (ja pitkän synnytyksen) päätteeksi 12.3 ♡  painoa oli 3260g ja pituutta, vai sanoisinko tässä tapauksessa lyhyyttä, 48cm.

Olo on maailman onnellisin. ♡

Odottavan aika on pitkä...

Eipä mulla muuta.

Due date no baby

Niin se vaan eräpäiväkin tuli ja meni. Jotakin blogia lukiessa muistan nähneeni otsikon "due date no baby" ja mietin tuollon että oispa kauheeta jos itellä menis yli lasketun ajan. Mut ei tämä nyt sitten niin kauheeta olekkaan. Vointi on edelleen suht hyvä ja aika rientää melkein yhtä vauhdilla.

Due date

Viihdytin itseäni koko viikon mukavilla tekemisillä ja niin aion tehdä myöskin ensi viikolla. Tähän viikkoon mahtui mm. Hanna, mokkapalat, lenkkeilyä, täti, siivousta, remontointia, herkkuruokia, pentulaatikolla ihastelua (JASKA♡♡♡) ja ystävän valmistujaisjuhlat.

Varsin onnistuneet mokkapalat. NAM.

Rakas remonttireiska. Mut olin kyllä hyvänä apuna.

3 viikkoa vanha ihanuus

Lemppari pitsaa

Tirppa se ei sitten halunnutkaan viettää synttäreitään helmikuussa ja näin ollen juhlapäivä siirtyi maaliskuulle ja raskaus yliaikaiseksi. Noh, ihan hyvä kuu tuo maaliskuukin. Ja kaikille hätähousuille tiedoksi, me jaksellaan täällä ihan hyvin eikä tuo neiti tule tuolta yhtään sen joutuimmin vaikka kuinka kyselette ja hoputatte. Se tulee sitten ku sillä on synttärit.

Hyvä ilma ja hyvä mieli on taas täällä!

Ulkona keli on kirkastunut ja mieli sitä mukaa myös! Ihana kun pääsee taas vähän ulkoilemaan.

Viikonloppu tuli ja meni. Tylsyys-viesti oli vissiin mennyt perille kun Timo oli järkännyt meille perjantai-illalle liput Kalpan peliin. Oli tosi mukava yllätys päästä vähän ihmisten ilmoille. Ja pelin jälkeen mäkkärille ;)

Lauantaina näytti hetkellisesti siltä että pää hajoo neljän seinän sisälle, ulos ei ole ollut mitään asiaa kun pihalla olis tarvinnut luistimet päästäkseen eteenpäin. Eikä myöskään taivaalta satava vesi houkutellut ulkoilemaan... Sunnuntainakaan keli ei ollut kehuttava, räntää rätkytti taivaan täydeltä mutta päätin että ulos on päästävä. Timo ajoi kelkalla pellolle uudet urat, ja päästiin sinne pitkästä aikaa lenkkeilemään. Pellolla ei ollut liukasta eikä edes upottanut. Vaikka keli oli mitä oli, nautin joka metristä jonka pääsin lyllertämään! Hitto että teki hyvää niin mielelle kuin kehollekin! Lenkin jälkeen suunnattiin kaupunkiin, Timppa pääsi hikoilemaan lentopallon pariin ja minä herkuttelemaan ystävän kanssa Amarilloon. Reilua, sanoisin! :)

ps. Tirppana taitaa olla viimesen päälle isin tyttö. Yhtä täsmällinen, jämpti eikä hoppuile turhia. Synttäripäiväks on alunperin sovittu 28.2, niin jospa neiti pitää kiinni sovituista asioista ja syntyykin sillon?

Taas viikonloppu!

Minun mielestä ihan vasta oli viikonloppu -ja taas on!

Tirpan synttäripäivää oli veikattu tälle viikolle, vaan ei neitiä näy, ei kuulu. Mut eipä tässä mitään hätää ole, kyllä se sieltä vielä tulee. Ja jos yhtään äitiinsä tulee, niin ryminällä tuleekin.

Viikko vierähti yllättävän kivuttomasti. Muutaman kerran taisin vaan valitella tylsyyttä. Olo kun alkaa olla jo semmonen että ei jaksas koko ajan siivotakaan ja sohvalla makoilu ei ole minun laji. Pihallakin on ollut vähän kurja keli. Onneks Hanna kävi kylässä alkuviikosta ja kummityttö oli ilahduttamassa minua yhden yön verran. Aika menee huomattavasti mukavammin kun on juttuseuraa. Ulkoiltiin kummipimun ja koirien kanssa ja tehtiin meidän lemppariruokaa, eli riisipuuroa. Sara pääsi myös Timon kanssa kelkkailemaan, ja voi juku että neiti nautti!

Nyt kait sitä sitten taas ootellaan ja aletaan keksimään mukavaa puuhastelua ensi viikollekin. 

Rentouttavaa viikonvaihdetta! 

Missä tämä aika menee?

Viikot vierii semmosta kyytiä eteenpäin että en meinaa perässä pysyä. Toisaaltahan se on ihan hyvä merkki, enpähän ole kerennyt tylsistymään. Mutta kyllä tämä ajan juoksu välillä hirvittää.
Viime viikko meni flunssan kourissa, mutta en suostunut ihan jumimaan sohvan pohjalle vaan raahasin itteni mummolaan ja opettelin leipomaan oikeita korvapuusteja. Ja ihan pakko sanoa että enpähän ole eläissäni syönyt niin makeita pullia! NAM!

Viikkoon mahtui muitakin mukavia puuhasteluhetkiä niin ulkona kuin sisälläkin. Timo ajo kelkalla meille urat pellolle ja siellä onkin ollut hyvä lenkkeillä koirien kanssa. Sisätiloissa huushollaus on jatkunut, olen mm. silittänyt Tirpan pussilakanoita, pedannut pinnasängyn valmiiksi ja täytellyt vauva-ajan kirjaa, tai itse asiassa kirjoja koska näitä meillä on kaksin kappalein.

Pistin myös kaikki kokkaustaitoni peliin ja tein hirvenlihapullia peruna-porkkanamuussilla ja olipahan vaan hyvää. Kokkailin myös leivinuunissa pulled porkia ja sekin sai kehuja! Alan ehkä oppia! Perjantaina käytiin ihastelemassa wanhojen tansseja, kun tuleva setä-mies siellä pyörähteli. On ne vaan kauniita ja komeita, huh huh. Omasta prinsessapäivästä onkin hurahtanut jo 8v. Siis että KAHEKSAN VUOTTA!! Voi tsiisus!

Viikonloppuna saatiin tuleva mummu kylään, ja onkin semmonen teho-mummu tuo että huh! En ehtinyt lauantaina saada edes silmiä kunnolla auki kun matot oli jo pihalla tuulettumassa ja moppi heilui! Sen verran tuo teho-mummu malttoi olla siivoamatta että päästiin ulkoilemaan koko perheen voimin. Moottorikelkka (ja mummu) sai kyytiä, ja mikä huvittavinta, Rico istui ihan innoissaan kelkan kyydissä! Minä, Lepa ja täti tyydyttiin lyllertämään pitkin peltoja hieman rauhallisempaan tahtiin... kertakaikkisen mukava ulkoiluhetki! Saa nähä vieläkö tulevana viikonloppuna pääsee ulkoilemaan porukalla, vai hikoillaanko sitä jo synnytyssalissa...

Ihana ilma!

Muutamina viime päivänä ollaan saatu nauttia hienoista talvi-ilmoista! Tänään voisi melkein jopa sanoa, kevätilmoista! Vaikka flunssa onkin meinannut kaataa minut ihan väkisin petiin, ja tänään jopa kulutin aikaani netflixin parissa, piti silti päästä hieman ulkoilemaan myös tänään. Kamera on kulkenut ulkoilessa mukana, sen verran kaunista täällä maalla on!

Sunnuntain ulkoilukeli oli hieman tuulinen, mutta kummasti se vaan piristää käydä reippailemassa! Liekkö niitä ulkoilureissun peruja tämä ärsyttävä nuha joka ilmaantui... sietäs tämän nuhan kyllä hävitä yhtä nopeesti kun tulikin, ei oo hyvä tällä dedällä lähdee vauvanhakuhommiin. Vaikka Tirppa kyllä tuntuu viihtyvän vallan mainiosti tuolla yksiössään, joten varmaan ehtii nuhakin parantua moneen otteeseen.

ps. Kulutin tänään energiaani useamman tunnin muokatakseni blogin ulkoasua. Noh, hermothan siinä hommassa meni. Onneks kaveri lupasi jelppiä asian kanssa tässä kevään mittaan.

pps. Syy miksi 99% kuvista esiintyy Risu eikä Lenni, johtuu yksinkertaisesti siitä että Lenni vihaa kameraa. Risu taas tuntuu rakastavan.

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin?

Äippälomaa on nyt reilu pari viikkoa takana ja monet minut tuntevat ovat ihmetelleet miten olen saanut ajan kulumaan. Tuota olen kyllä ihmetellyt itsekkin. Minulla oli kamala huoli jo etukäteen että näiden viikkojen aikana tulen takuu varmasti kokemaan tylsyyskuoleman, vaan toisin kävi.

Kalenteri on täyttynyt kaikista kivoista asioista, kuten kampaajakäynnistä, ripsihuollosta, kavereiden tapaamisista, neuvolakäynneistä, appiukon kuuskymppisistä ja sen semmosista. Eilen vuorossa oli shoppailupäivä Hannan kanssa, hyvää ruokaa sekä hemmottelua jalkahoidon parissa, ah. Jostain kumman syystä olen sopinut myös shoppailupäivän lauantaille äidin kanssa... Hups.

 Humputtelun lisäksi olen puuhastellut kotona kaikenlaista. Esimerkiksi pessyt mini-ihmisen pyykkiä, järjestellyt vauvan vaatekaapin noin viisitoista kertaa uusiksi, vaihtanut vauvan huoneessa järjestystä noin kuusi kertaa, leiponut, imuroinut, mopannut, pyykännyt, tehnyt lumitöitä, ulkoillut koirien kanssa, keittänyt tutteja ja tuttipulloja, järjestellyt kaappeja, lämmittänyt uunia, pessyt saunan jne. Useimpina päivinä olen myös pyrkinyt siihen että klo 16 on joko kurmeeta tai karmeeta pöydässä (useimmiten se on ollut karmeeta) kun tuleva isukki saapuu väsyneenä töistä kotiin.
Päiviäni rytmittääkin kaksi kellonaikaa; klo 16 on päivän kohokohta kun Timo tulee töistä kotiin, ja toinen kohokohta on klo 19.30 kun Salkkarit alkaa. Aamut menee aina mukavasti, seuraa minulle pitää Anni ja Juha (Suomipopin aamulypsy), aamupäivisin puuhastelen mukavia juttuja, iltapäivällä alan katsoa kelloa ja odottaa isi-ihmistä kotiin. Illat on joskus hieman tylsiä jos Timo on reeneissä tai pelaa typerää änäriä. Sillon ainoastaan saatan valittaa että on tylsää.

Olen saanut hyvin ajan ja rahat  kulumaan myös shoppailemalla netistä kaikkea mukavaa. Tänäänkin postilaatikkoon tupsahti pari kivaa pakettia. Hups.

 Timo otti minulle kauan kinuamani Netlfixinkin tylsien päivien varalle, mutta vielä en ole ehtinyt tuota katselemaan. Saa nähdä joko ensi viikolla ehtisi...

Mukavaa viikonvaihdetta muruset! Nauttikaa tuosta upeasta säästä!

Baby Shower

Viime perjantaina ystävät olivat järkänneet minulle yllätyksenä baby shower -juhlat. Anoppi oli varannut minulle hieronta-ajan ja tuona aikana kodin oli vallannut maailman ihanimmat ystävät! Maailman ihanimmat on aivan liian lievä sanapari kuvaamaan minun niiiin super rakkaita ja ihania ystäviä, jotka olivat todella nähneet vaivaa nuita bileitä varten! Ihan liikutun vieläkin kun mietin miten hienot juhlat olivat saaneet aikaan. Ja vieläpä minulta salaa! (minä kun olin ihan varma ettei minulta pysy salassa mikään..pieleen meni että pätkähti.)

Ilta oli mielestäni enemmän kuin onnistunut, en olisi unissanikaan uskaltanut toivoa näin hienoja vauvajuhlia. Muutamaa lukuunottamatta kaikki rakkaat olivat päässeet paikalle, pöytä notkui herkuista ja lahjoista ja joku ihana oli keksinyt muutaman hauskan ohjelmanumeron! Jokainen vieras sai veikata vauvan syntymäpäivän, pituuden, painon ja hiusten laadun. Ensimmäinen veikkaus meni jo harakoille, kun kummityttö 4v veikkasi vauvan syntyvän juhlia seuraavana päivänä ja painavan 5kg... thank god meni pieleen! Toinen hauska ohjelmanumero oli valokuvavisa, (vai mikä sen nyt onkaan nimeltään) jossa minun piti tunnistaa vauvakuvista illan vieraat. Hyvin suoriuduin tehtävästä, vaikka yksi kuva meinasikin tuottaa harmaita hiuksia.

♡

Tirppa sai tarpeellisia, toivottuja ja todella mieleisiä lahjoja! Minun äiti oli vissiin toiminut jonkinlaisena lahjalistan välittäjänä... (NOLO!!) Olin nimittäin antanut äitille listan mitä kaikkea vielä puuttuu, sillä ajatuksella että näitä lahjoja voi sukulaiset ostaa kun Tirppa on nähnyt päivänvalon, taikka sitten vaikka ristiäislahjaksi. Äiti oli kuitenkin ollut noheva ja välittänyt listan eteenpäin jo nyt... Näin ollen vauva sai tarvitsemiansa pussilakanoita, aluslakanoita, lasten astioita, valokuva-albumin ja yli-soman pentikin kylpypyyhkeen :)

Kaiken tämän lisäksi Tirppa sai soittorasian jonka pimputus saa minut herkistymään, muistojen laatikon josta en ollut osannut edes haaveilla, kirahvi-purulelun josta olin salaa haaveillut mutta en ollut sitä löytänyt, ihanan valokuvakehyksen johon voi painaa pienen käden- tai jalanjäljen ja tämän virkatun peiton joka mykisti minut täysin ♡

Aarre ♡

Kuuluisa ja kovin etsitty kirahvi

Vauva sai aivan ihania lahjoja mutta niin sai tuleva äitikin! Minä pääsen kauan kaipaamaani jalkahoitoon ja sen lisäksi saan ripsihuollon ja tuunatut kynnet. Kovin mieluisia hömpötyksiä kaikki! 

♡ SUUREN SUURET KIITOKSET  ♡

Täällä taas!

Melkein vuosi on vierähtänyt viimeisimmästä kirjoituksesta, missä lie tämä aika menee?! Viime yönä kun valvoin (jokainen raskaana ollut nainen tietää että aina ei vaan nukuta, tai jos nukuttaiski niin mini-ihminen saattaa olla eri mieltä...) niin sain ajatuksen että pitäisiköhän blogi herättää henkiin... ja nyt näin äippälomalaisena kun minulla on vielä toistaiseksi aikaa ja jutun aihettakin on, niin päätin ryhtyä tuumasta toimeen!

Paljon on vajaassa vuodessa ehtinyt sattua ja tapahtua. Viime helmikuussa meistä tuli vihdoin maalaisia ja ollaan kyllä viihdytty landella paremmin kun hyvin. Joidenkin mielestä ehkä liiankin hyvin, ollaan nääs melkoisia kotihiiriä. Toinen iso juttu on sukunimi. Sen lisäksi että meistä on tullut maalaisia, meistä on tullut Soinisia. Mistään häistä ei voi kuitenkaan puhua vaikka avioliittoon meidät vihittiinkin, juhlat on nimittäin vasta tuloillaan :) nyt loppiaisena juhlistettiin ihan vain pienesti perheen kesken tätä sukunimiasiaa. Kolmas, ja ehkä se kaikkein isoin uutinen onkin sitten tämä Tirppa, Tirppana elikkäs Tilliäinen, toiselta nimeltään Kerttu-Oskari ja kolmannelta Helmi-Orvokki. Tirppa asustelee siis vielä masussa, ja hänen on määrä nähdä päivänvalo viiden viikon kuluttua (tuleva äiti kyllä kovasti elättelee toiveita että tämä ihme tapahtuisi jo hieman aiemmin..) 
Itse raskausaika on ollut varsin mielenkiintoinen, enkä sen kummemmin lähe sitä erittelemään kuukausi kuukaudelta, mutta todettakoon että ensimmäiset neljä kuukautta meni pää pöntössä ja seuraavat neljä kuukautta oonkin odottanu millonka tämä pakki häviää ja mahdun taas omiin vaatteisiin. Vielä on se yksi kuukausi yhdeksästä jäljellä ja oon luvannu yrittää nauttia. Mutta selvästikkään kaikkia naisia ei ole luotu nauttimaan tästä uudesta, muuttuneesta olotilasta. Ja kyllä, olen yksi heistä. Mutta en valita. Tämä kaikki on takulla sen arvoista.

Blogin nimi ja ulkoasu tulee kokemaan muutoksen, jahka joku päivä on mielikuvitus valloillaan. Sitä(kin) ihmettä odotellessa.