Joulun tohinat

Joulu tuli ja meni. Aaton aaton vietin visusti töissä ja aattoaamunakin piti vielä rientää minien luokse. Töistä päästyä riensin mummolaan ruokapatojen ääreen. Ja täytyy kyllä sanoa, että ei ole mummon ruokapatoja voittanutta!! NAM. Jouluruokaa oli joka lähtöön ja napa huusikin hoosiannaa ruokapöydästä noustua, sen verta paljon tuli jouluherkkuja maisteltua. Ukki ja mummo vietti tämän joulun tätini luona Siilinjärvellä, koska täti perheineen karkasi jouluksi etelänlämpöön (senkin rontit) ja jonkun piti jäädä talonmieheksi. Ilahdutin ukkia oma tekosella peitollani ja tietysti suklaalevyllä. Mummo puolestaan sai Vain Elämää cd-levyn, seinäkalenterin, joka oli täynnä Lennin kuvia ja valokuvan.
Maha täynnä herkkuja ajelin sitten anoppilaan, jonne pukkikin löysi tiensä! Pukki jakoi lahjat, ja jokainen meistä sai paljon lahjoja, vaikka taas kerran oltiin sovittu ettei aikuisten kesken ostella lahjoja... Pikkusen pitää vissiin vielä kasvaa, että meidät voidaan luokitella aikuisiksi... :) lahjat oli kuitenkin kaikki mieleisiä ja tarpeen. Itse sain Salomonin toppapuvun, osoitekirjan, lapaset, korviksia (peräti 7 paria!!), pyyhesetin, Koirat-lehden vuosikerran ja paljon muuta ihanaa!
Joulun pyhät mennä hurhati todella nopeasti, niinkun joka vuosi. Tapaninpäivänä minulle ja Timolle tuli täyteen 8 vuotta, ja sen kunniaksi säntäsinkin yötöihin... loppuviikko hurahtikin sitten enemmän tai vähemmän väsyksissä ja töitä tehden. Nyt alkoi kuitenkin ansaitut vapaat ja töihin pitää rientää vasta ensi vuonna! Hyvää loppuvuotta kaikille blogini lukijoille ja onnea tulevaan vuoteen!

Ukin peitto ♥

Tämän syksyn projekti on saatu vihdoin päätökseen. Ukille virkkaamani peitto isoäidinneliöistä valmistui juuri sopivasti ennen joulu aattoa. Homma jäi viime tippaan, niinkun yleensäkin minun hommat jää. Peitosta tuli kaunis, ainakin minun mielestäni.
Ja ukkikin taisi tykätä  ♥

Raskasta Joulua

Joulu on jo nurkan takana, mut minun ajatukset on ollu visusti töissä. Työkiireet ja väsymys meinaa sotkea joulukuvoita pahemman kerran.. Torstai-iltana ehdin kuitenkin hieman virittäytä joulutunnelmaan, sillä musiikkikeskuksella oli Raskasta Joulua -joulukonsertti! Täytyy kyllä sanoa että nuo hevimiehet lauloivat kyllä tienminun sydämeen! Voi jukra että joululaulut voivatkin kuulostaa hyvälle! Ensi vuonna haluan ehdottomasti nähdä ja kuulla nuo miehet uudelleen :)
Mutta ensin nautitaan tästä joulusta, ja ehkä vähän kuunnellaan raskaampaa joulua ;)

Pieni potilas

Lenni on ollut viikon ajan nyt toipilaana. Syy tähän toipumiseen on minun. Minä päätin leikkuuttaa Lenniltä pallit pois, koska isiä Lennistä ei koskaa tule. Liuta allergioita vei Lepalta isänilot, niitä kun ei kannatta periyttää eteenpäin. Harmi, Lenni olis takulla ollu hyvä isä, ja tyttökavereitakin oli jo jonoksi asti ;)

Itse leikkaus meni hyvin ja nopeasti. Pari ensimmäistä päivää Lenni oli tosi nuulea, nukkui vaan. Varmaan oli kipuja, vaikka kipulääkettä annoin. Eniten Lepaa kuitenkin ärsytti kauluri, jota täytyi pitää, Lennin mielestä se oli vain tiellä!
Nyt Lenni on toipunut operaatiosta hyvin, haavakin on parantunut ja tikit kohta sulaneet. Eikä kauluriakaan tartte enää pitää ;) Elämä voi siis jatkua!!

Poikien talvirieha

Tänä aamuna käytiin entisen luokkatoverini Henrin kanssa riehuttamassa koiria metsässä. Henrillä on 9kk:n ikäinen englanninspringerspanieli, Urkki. Urkki ja Lenni on hyviä kavereita, leikit menee hyvin yksiin ja pojilla on aina kova vauhti päällä! :)

Tänä aamuna olikin oikein mukava ulkoilukeli, pikku pakkanen ja PALJON lunta! Lenni onkin kova lumimies. Veteen tämä noutaja ei kyllä mene, mutta lumi on Lennistä ykkösjuttu! 

Syksyn projekti

Syksyn urakkana minulla on ollut taasen isoäidinneliöt. Urakka on samanlainen mitä vuosi sitten, ainoana erona on lahjan saaja ja väri. Ja se, että tämä projekti on edennyt uskomattoman hitaasti. Peiton olisi tarkoitus valmistua jouluksi, mutta veikkaanpa että huonosti käy.. Ehkä sitten ensi jouluksi ;) Peittoon oli nääs tarkoitus tulla 72 palaa, mutta nyt nuo 72 alkaa olla kasassa, mutta peitto näyttä todella pieneltä.
Lahjan saajan koon kun ottaa huomioon, luulen että minun täytyy hieman suurentaa sitä!! :)

Talven odotusta

Huomasin tässä blogia kirjottaessani, että olin unohtanut julkaista kokonaan minun talven odotus-postauksen! Vanhuus ei tuu näköjään yksin.

 Kuvat on otettu eräänä kauniina pakkasaamuna, kun lähdimme anopin ja koirien kanssa metsälenkille. Matkan varrelta löytyi uskomattoman kauniita maisemia ja pakkasen luomia yksityiskohtia!

yksi lempparikuvistani!

Lammikon alta löytyi jotain kaunista <3

Joulu on jo ovella

 

Jouluun on tosiaan enää 20 yötä! Kolmen viikon päästä vietetään jo joulupäivää, jolloinka minä olen ansaitulla vapaapäivällä. Tänään virittäydyin joulutunnelmaan leipomalla muumipipareita (hihihihi), paketoimalla joululahjoja ja laittamalla kotiin hieman joulujuttuja. Joulujutut ovat minimaalisia, tonttuja, valoja ja muuta pientä. Joulukuusta en saa kuulemma tänäkään vuonna.. Viikonloppuna kuulin ensimmäistä kertaa joululauluja radiosta, joulu on siis ihan oikeasti jo ovella!!

Vierashuoneen ikkuna

Iki-ihana joululiina Virkkukoukkusesta

se vaan on niin <3

Tämän vuoden joulukorttisatoa :) Lennin kuvasta tuli aika hieno, vai mitä?

Nämä ihanuudet ovat Iloisesta Viivistä

Makkarin ikkuna

Tervetulloo meille!!

Aamulenkin kuvasatoa

Sunnuntaiaamuna lähdimme aamulenkille kameran kera. Tarkoituksena oli saada kuvat tämän vuoden joulukorttiin. Keli oli mitä mahtavin, ja yön aikana oli satanut sopivasti luntakin. Joulukorttikuvat saatiin, ja saatiin paljon muitakin hienoja kuvia :) Innolla odotan, että pääsen lähettämään tämän vuoden joulukortteja!

Tässä hieman kuvasatoa!

Haaveet kaatuu

Se viime lauantain talo OLI täydellinen. Se OLI maalla. Se OLI keltainen. Se OLI puinen. Se OLI avara. Se OLI kaunis. Meillä OLI siihen rahat. Meillä OLI siihen takaajat. Kaikki OLI kunnossa.

Mutta sitten. Haaveet kaatui. Yliviisas insinöörimieheni totesi, että alapohja oli tehty väärin. Se olisi riski. Kuntotarkastuksen mukaankin se on riskirakenne. Että se siitä. Minä en ainakaan enää ikinä lähde katsomaan yhtään taloa. Minä en jaksa enää innostua ja sitten pettyä.