torstai 26. toukokuuta 2011

Koiraystävä

45 minuutin lenkin aikana ehdin juosta itseni puolikuoliaaksi, saada jalat maitohapoille (juoksemalla jotain typerää ylämäkeä) ja tutustua ihanaan kultaseennoutajaan. Tämä kultanennoutaja-pappa lyllersi minua vastaan Huuhan lenkkipolulla toisen papan (omistajan) kanssa. Näky oli ihana.

Jo menomatkalla näin tämän parivaljakon, mutta oli niin hyvä vauhti päällä etten malttanut jäädä rapsuttelemaan. Tullessa, kun vauhti oli jo hyytynyt ja olin ehken muutenkin paussin tarpeessa, pysähdyin juttusille.
Kultainennoutaja oli 10-vuotias vanha herra, jolla oli jalka kipeänä. Omistaja kertoi ylpeänä kuinka vanha koira silti lenkkeilee reippain mielin. Jututin tovin tätä kaksikkoa ja sinä aikana tämä vanha herra (KOIRA SIIS) ehti sulattaa tyystin sydämeni. <3

Loppu lenkin ajan haaveilin juoksulenkeistä maalla, oman kultaisennoutajan kanssa.

Onpahan taas yksi hyvä syy enemmän juoksennella pitkin Huuhan polkuja. Tiedä vaikka törmään uuteen ystävääni uudelleen...

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Mökkiviikonloppu

Perjantai iltana ajaa hurautettiin mökille Riistakoskelle. Olemme molemmat viimesen päälle mökki-ihmisiä ja ajelemmekin mökille harvase viikonloppu. Tämä mökkiviikonloppu oli jotenkin erityisen rentouttava, vaikka puuhaa oli yllin kyllin.

Ensimmäiseksi perjantai iltana kinusin kalaan. En missään nimessä ole mikään kalaihminen, enkä edes pidä kalasta, mutta mökillä kauniissa maisemissa kalastaminen on ihanan rentouttavaa puuhaa. Tämä kalareissu ei ollut edes mikään turha reissu, vaan sain elämäni ensimmäisen kalan!! :) 
 




 Lauantaipäivä sujui pientä pintaremonttia tehdessä. Appivanhemmat tuli myös mökille ja remonttihommat sujuikin sutjakasti isolla porukalla. Pistimme mökin eteisen uuteen uskoon, teimme eteiseen ikkunan ja purimme väliseinän pois. Kelikin suosi meitä :)




Sunnuntaina kinusin taas kalaan, mutta saaliiksi saatiin vain pohjasta noussut karahka. Siivosiimme myös mökin ja molemmat aitat, pesimme nyrkkipyykillä kaikki petivaatteet, kävimme makkaran paistossa saaressa ja saunoimme. Hommia olisi piisannut vielä vaikka millä mitalla, mutta välillä on palattava Kuopioon oikeisiin töihin. Onneksi kesä on vasta alussa!

perjantai 20. toukokuuta 2011

Itse Kultainen Unelma

Kyllä. Se on minun unelmani. KULTAINENNOUTAJA. 
Olen haaveillut kultaisestanoutajasta niin kauan kuin jaksan muistaa. Se, miksi haaveilen juuri kultsikasta, on itsellenikin hieman epäselvää. Minä vain satun olemaan rakastunut juuri tuohon rotuun.



Kun olin pieni, meillä oli kyllä kultainennoutaja, Aatu. Aatun ja minun yhteinen tarina vaan on  himpun verran lyhyt, koska Aatu tuli meille 5 vuoden iässä ja siihen ikään mennessä Aatu oli ehtinyt kiertää monessa perheessä. Aatun tarina on kaikilta osin todella surullinen. Lopulta kävi kuitenkin niin, että Aatu jouduttiin päästämään koirien taivaaseen. Noiden vuosien aikana Aatu kuitenkin teki selväksi sen, että kultainennoutaja on minun rotuni. Vaikka Aatu ei ollut millään tavalla perin tavallinen kultsikka, Aatu oli valehtelematta lehmän kokoinen, hankala luonteeltaan ja aika äksy, päätin silti että minulla tulee jonain päivänä olemaan oma noutaja. Aatun tarinasta viisastuneena haluan ottaa pennun jo ihan pienenä, luovutusikäisenä. Haluan ja toivon myös, että minun antama koti tulee olemaan ensimmäinen ja viimeinen koti koiralle. Kiertolaiseksi koiraa en antaisi koskaan.

Olen tehnyt jo hieman pohjatyötä tulevaa pentua varten (joo, tiedän että olen TOSI ajoissa, mieskin nauraa minulle) ja olen kuin olenkin löytänyt yhden mieleisen kennellin mistä pennun hakisin. Se on Suonenjoen kupeessa oleva Goldwater.
Ennenkaikkea haluan että kasvattaja asuu suht lähellä, ja että kasvattaja on luotettava ja että hänellä on kokemusta, koska minulla sitä ei ole. Haluaisin myös tutustua kasvattajaan ja hänen koiriinsa hyvissä ajoin etukäteen. Se, miten menestyneitä koiria kasvattajalla on, ei ole minulle merkitystä. Olen päättänyt että en kuljeta koiraa näyttelyissä, vaan me harrastamme kaikkea muuta kivaa yhdessä. :)

Tiedän että tämä on kovin aikaista haaveilla, mutta saahan unelmia olla. Saahan?

Tuumasta toimeen

Eilen illalla minä keksin perustaa blogin. Hassua. Ihan hetken mielijohteesta.
Tykkään seurata muiden blogeja, ja kehtaanpa jopa myöntää että olen ihan koukussa muutamaan. Seuraan pääsääntöisesti ystävien ja tuttujen blogeja, mutta minusta on myös hauskaa lueskella tuiki tuntemattomien elämää. Se on tosi hupaisaa, ihan kuin tuntisi toisen, vaikkei ole oikeasti edes koskaan nähnyt.

Monet tuntuvat perustavan blogin odottaessaan vauvaa tai järjestellessään häitä. Mutta koska minä en haaveile vauvasta enkä häistä, vaan minä haaveilen KOIRASTA, minä päätin perustaa koirablogin.

Tämä olkoon minun "odotusajan" päiväkirjani. Odotusaika on taatusti pitkä, ja matkan aikana ehtii todennäköisesti sattua yhtä ja toista...