Tärkeimmät kuulumiset lienee talorintamalta. Tässä ollaan etsitty syksy kovalla tohinalla tonttia, mutta kappas -ei sitäkään niin vain löytynyt. Ei kyllä jotenkin yllättänyt. Mutta sen sijaan ollaan lämmitelty uudestaan ajatusta siitä keltaisesta, lämminhenkisestä, (minun) unelmien puutalosta. Katsotaan kuinka käy.
Taloetsintöjen keskellä olen toki ehtinyt puuhastella paljon muutakin. Arki kun tuppaa pyörimään työn teon, koirien ja huushollauksen ympärillä, niin me päätettiin ottaa suvun naisten kanssa pieni irtiotto arkeen ja käydä minilomalla Tallinnassa. Luvassa oli siis Tallinnan joulutori, jossa olen jo kertaalleen aiemmin käynyt. Joulutorilta mukaan tarttui muutama joululahja ja itselle jotakin pientä. Pääpaino reissulla oli kuitenkin hyvässä ruuassa ja hyvässä seurassa. (kuten meidän reissuilla usein on...)
Heti Tallinnan miniloman jälkeen vuorossa oli viime vuoden tyyliin Raskasta Joulua konsertti Kuopion musiikkikeskuksella. Ai että voikin isot miehet laulaa komeesti! Meitsihän oli yhtä kananmunaa (lue kananlihaa) konsertin alusta loppuun.
Toki joulun odotukseen kuuluu myös perinteiset joulukorttikuvaukset, jotka ovat omanlaisensa ponnistus sekin.... Näin sujui meidän korttikuvaukset tänä vuonna:
... pienien alkuvaikeuksen jälkeen siis saatiin kuin saatiinkin yksi kelvollinen otos. Ei siis hikoiltu turhaan tänäkään vuonna!
Kaiken tämän kiireen keskellä ehdittiin kuitenkin rauhoittua yksi viikonloppu mökillä ystävien kanssa. Ohjelmassa oli ulkoilua, hyvää ruokaa, ulkoilua, hyvää ruokaa, päiväunet ja hyvää ruokaa. Kertakaikkisen rentouttava viikonloppu siis kyseessä.
Pian häämöttääkin jo alkava joululoma. Kyllä, luit oikein -LOMA. Ensimmäistä kertaa jouluna minä saan olla kotona, eli siis anoppilassa ja vaan olla. Ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen minun ei tarvitse lähteä jouluaattona myymään maitoa S-markettiin taikka hoitamaan mini-ihmisiä. Tänä jouluna minä vain olen.
