Pörri-kissa se aiheuttaa tuon tuosta meille pään vaivaa. Kissa on alkanut karkailla ja tehdä omia pikku retkiään. Äkkiseltään voisi luulla, että vika on jo omistajassa!
Pörrin juhannuksen kuuden päivän karkumatka on vielä tuoreessa muistissa. Muutama viikko sitten kisu päätti lähteä tutustumaan anoppilan maille. Pörri livahti jollain ihme konstilla kellariin, ja sieltä kellarin ikkunan kautta ulos. Retki aiheutti kovasti sydämen tykytyksiä, koska anoppilan pihahan sijaitsee viitostien varrella... Kuin ihmeenkaupalla kisu kuitenkin kotiutui yön aikana,samaisesta kellarin ikkunasta mistä karkasikin. Saatte uskoa että sitä kiiteltiin yläkertaa!
Kolmas karkumatka alkoi siitä, kun järjestin ystävilleni tyttöjen illan, jossa Virpi esitteli Party lite uutuuksia. Ilta meni kaikin puolin hyvin, kunnes tyttäret olivat lähdössä ja kappas, Pörri lähti samaa matkaa! Reissu ei onneksi ehtinyt kestää kuin tovin, koska näppärä äitini juoksi kissan kiinni. :)
Tyttöjen illasta ei ehtinyt kulua kuin kaksi päivää, niin Pörri päätti taas järjestää meille hieman äksöniä. Ystävämme Matti tuli meille yökylään ja siinä illan aikana kun saunottiin sun muuta, niin huusholli tietysti kuumui mahdottomasti. Matti sitten viisana miehenä (ja ennen kaikkea meidän käskystä) ajatteli "hieman" tuulettaa mökkiä, ja tuulettikin sitten sen verran isosti, että kukas muukaan kuin Pörrihän se sitten livahti vierashuoneen ovesta pihalle! Tais siinä itse kultain muutama voimasana lipsahtaa, kun katotiin ikkunasta pihalle ja siellähän se Pörri huiteli pitkin Puijonlaaksoa...
Tästä alkoi taas melkoinen leijonaamämetsästän-leikki. Etsittiin kissa koko ilta, ja ihan hyvillä tuloksilla. Pörri hiimaili siinä lähimetsässä mutta ilman minkään näköistä aikomusta antautua kiinni. Me taidettiin Masan kanssa käydä välillä jo vähä tuulettumassa paikallisessa soittojuomalassakin..
Yöllä jahti sitten jatkui, ja niinhän se Pörri odottikin meitä kotipihalla, kun yöllä yhden aikaan kotiuduttiin. Pörrillä vaan ei vieläkään ollut aikomusta kotiutua. Hän vain ajatteli näyttäytyä. No, hyvä niin.
Yön aikana käytiin jokainen vuorollamme kurkkimassa jahka Pörriä näkyisi, vaan tuloksetta. Aamun tullen sama laulu jatkui -ei kissaa. Huoli alkoi jo olla melkoinen, kun kissaa ei näkynyt koko päivänä.. eikä iltana...
Minun ei auttanut muu kuin lähteä yön selkään töihin. Timo jäi kotiin kissavahtiin, eikä suotta. Pörri päätti kotiutua omin avuin auki jätetyn vierashuoneen oven kautta!! Meinas vähän yövuorossa hymyä pukata suupieliin, kun ilouutinen tuli kännykkään! :)
Että semmonen seikkailija tämä meidän Pörri. Ei muuta kuin seuraavaa retkeä odotellessa...
