45 minuutin lenkin aikana ehdin juosta itseni puolikuoliaaksi, saada jalat maitohapoille (juoksemalla jotain typerää ylämäkeä) ja tutustua ihanaan kultaseennoutajaan. Tämä kultanennoutaja-pappa lyllersi minua vastaan Huuhan lenkkipolulla toisen papan (omistajan) kanssa. Näky oli ihana.
Jo menomatkalla näin tämän parivaljakon, mutta oli niin hyvä vauhti päällä etten malttanut jäädä rapsuttelemaan. Tullessa, kun vauhti oli jo hyytynyt ja olin ehken muutenkin paussin tarpeessa, pysähdyin juttusille.
Kultainennoutaja oli 10-vuotias vanha herra, jolla oli jalka kipeänä. Omistaja kertoi ylpeänä kuinka vanha koira silti lenkkeilee reippain mielin. Jututin tovin tätä kaksikkoa ja sinä aikana tämä vanha herra (KOIRA SIIS) ehti sulattaa tyystin sydämeni. <3
Loppu lenkin ajan haaveilin juoksulenkeistä maalla, oman kultaisennoutajan kanssa.
Onpahan taas yksi hyvä syy enemmän juoksennella pitkin Huuhan polkuja. Tiedä vaikka törmään uuteen ystävääni uudelleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti