Itse Kultainen Unelma

Kyllä. Se on minun unelmani. KULTAINENNOUTAJA. 
Olen haaveillut kultaisestanoutajasta niin kauan kuin jaksan muistaa. Se, miksi haaveilen juuri kultsikasta, on itsellenikin hieman epäselvää. Minä vain satun olemaan rakastunut juuri tuohon rotuun.

Kun olin pieni, meillä oli kyllä kultainennoutaja, Aatu. Aatun ja minun yhteinen tarina vaan on  himpun verran lyhyt, koska Aatu tuli meille 5 vuoden iässä ja siihen ikään mennessä Aatu oli ehtinyt kiertää monessa perheessä. Aatun tarina on kaikilta osin todella surullinen. Lopulta kävi kuitenkin niin, että Aatu jouduttiin päästämään koirien taivaaseen. Noiden vuosien aikana Aatu kuitenkin teki selväksi sen, että kultainennoutaja on minun rotuni. Vaikka Aatu ei ollut millään tavalla perin tavallinen kultsikka, Aatu oli valehtelematta lehmän kokoinen, hankala luonteeltaan ja aika äksy, päätin silti että minulla tulee jonain päivänä olemaan oma noutaja. Aatun tarinasta viisastuneena haluan ottaa pennun jo ihan pienenä, luovutusikäisenä. Haluan ja toivon myös, että minun antama koti tulee olemaan ensimmäinen ja viimeinen koti koiralle. Kiertolaiseksi koiraa en antaisi koskaan.

Olen tehnyt jo hieman pohjatyötä tulevaa pentua varten (joo, tiedän että olen TOSI ajoissa, mieskin nauraa minulle) ja olen kuin olenkin löytänyt yhden mieleisen kennellin mistä pennun hakisin. Se on Suonenjoen kupeessa oleva Goldwater.
Ennenkaikkea haluan että kasvattaja asuu suht lähellä, ja että kasvattaja on luotettava ja että hänellä on kokemusta, koska minulla sitä ei ole. Haluaisin myös tutustua kasvattajaan ja hänen koiriinsa hyvissä ajoin etukäteen. Se, miten menestyneitä koiria kasvattajalla on, ei ole minulle merkitystä. Olen päättänyt että en kuljeta koiraa näyttelyissä, vaan me harrastamme kaikkea muuta kivaa yhdessä. :)

Tiedän että tämä on kovin aikaista haaveilla, mutta saahan unelmia olla. Saahan?