Taistelua

Viime viikonloppu ja tämä viikko on vierähtänyt taistelun merkeissä. Ensiksi taisteltiin hengestä, tai siis kissa taisteli. Alkuviikko taisteltiin jotta saatiin kissa pissimään ja nyt on taisteltu jotta kissa saadaan syömään ja juomaan. Tällä hetkellä tilanne näyttää viikonloppuun verraten varsin hyvältä, mutta ihan vielä en uskalla huokaista helpotuksesta.

Pikkuinen Pörri kissamme meni yllättäen huonoon kuntoon perjantaina iltapäivällä. Kisu oli voipunut ja tarkemmin kissaa seurattuani huomasin ettei se saa pissittyä ollenkaan. Eihän se auttanut kuin kiikuttaa kissa yötä vasten eläinlääkäri päivystykseen. Meidät otettiin onneksi kiireellisenä sisälle ja Pörri pääsikin melkein heti unten maille. Pissiä ei tosiaan tullut, eläinlääkäri ei saanut edes painelemalla virtsarakkoa tyhjäksi. Lopulta ei auttanut kuin katetroida kissa ja samalla otettiin liuta kokeita. Huomattiin, että kissa oli jo kuivunut, munuaisarvot oli koholla, virtsarakosta löytyi kiteitä ja pississä oli verta. Diagnoosi idiopaattinen kystiitti, ja virtsaamisen suhteen armon aikaa aamuun.
Minun tuurilla isäntä oli tietenkin mökillä ja minulla aamuvuoroon meno. Valvottiin yö kissan kanssa, aamulla klo 6 tilanne oli edelleen sama -ei pissiä. Eipä siinä paljoa auttanut kuin antaa kipulääkettä kisulle suuhun ja fillaroida itse hoitamaan toisenlaisia potilaita. Iltapäivällä hälytin jo apuvoimia mökiltä, itse puolitoista vuorokautta valvoneena kaaduin sänkyyn ja siirsin kissanhoito vuoron isännälle. Reilun vuorokauden taistelun, ruiskuruokinnan ja kovan lääkinnän jälkeen saatiin Pörri pissimään, mutta verta. Alkuviikko menikin hiekkalaatikkoa kytätessä, mutta kuin ihmeen kaupalla, kissa tosiaan alkoi pissimään normaalisti. Tähän lopputulokseen päästessä tarvittiin vielä toisen eläinlääkärin konsultaatioapua, oikeanlaista ruokaa kissalle sekä diapamia. (Kissalle, ei omistajalle) Välillä kyllä tuntui, että omistajakin olisi ollut diapamin tarpeessa, sen verran voimille tämä taistelu otti.
Tällä  hetkellä kissa nukkuu onnellista unta antibiootin, kipulääkkeen sekä diapamin turvin. Pissiä tulee ja ruoka maistuu jo melko hyvin. Ruisku juottaminen jatkuu varuilta edelleen. Painoa on saatu takaisin jo hitusen verran, ehkä se on terveen merkki :) Toivottavasti tämä taistelu saa onnellisen lopun.

Ja taisteluhan ei lopu suinkaan tähän. Lauantaina on vuorossa tahtojen taistelu, Emma vs. Kuopio Maraton. Luvassa on siis lopullinen päätös tälle kesän kestäneelle juoksu-urakalle. Saa nähdä kuinka tytön käy. Aion taistella.