sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Pieni ja pörröinen

Pienen ja pörröisen Ricon tarina


Keväällä aloin etsiä sopivaa kenneliä, joka kasvattaisi shetlannilammaskoiria. Olihan Lennin saatava kaveri itselleen. Toinen noutaja ei tulisi kuuloonkaan, kun edelleen asutaan kaupungissa. Halusin pienen ja pörröisen sheltin, niinkuin Roope oli. Toista Roopea ei kuitenkaan tule, joten halusin pennusta erivärisen kuin enkeli-Roope oli. Halusin, että kenneli olisi tässä lähellä, kasvattajalla olisi tricolour-värisiä koiria ja että kasvattajan kanssa osuisi kemiat yksiin. Aikani etsittyä löysin Funnytailin , ja sen enempiä märehtimättä otin kasvattajaan yhteyttä. Kerroin kuka olen ja millainen perhe meillä on, ja että millaisen koiranpennun haluaisin. Syksyllä.

Niin, Ricon piti tulla meille syksyllä, seuraavasta pentueesta joka olisi luovutuksessa syyskuun tienoilla, juuri sopivasti meidän etelänmatkan jälkeen. Olin ajatellut, että minulla olisi kevät ja kesä aikaa lämmitellä Timo toisen koiran suhteen :) Pidimme kasvattajan kanssa yhtä harvase päivä, ja aika pian kävi ilmi että olemme hyvin samanhenkisiä räpätätejä, ja minulle oli aivan selvää että haluan pennun juuri häneltä. Minun oli tarkoitus vierailla kesäloman aikana kennelissä, ja tutustua kantaviin narttuihin.

Mutta sitten kohtalo puuttui jälleen peliin. Se oli maanantai, kun kasvattaja otti yhteyttä. Trikkiuros vapaana. Tipuin melkein penkiltä. Mitä? Nyt? Jep. Pentu oli palautunut kasvattajalle. Eikun puhelua Timolle töihin. Ja anopille. Siitä alkoi armoton vääntäminen, onko pentua järkevä ottaa nyt? Minulla on kesälomareissu Ahvenanmaalle varattu, syksyllä on reissu Korfulle ja ja ja....mutta toisaalta, minulla olisi nyt sopivasti kesäloma ja saisin olla pennun kanssa kotona. Olin päätökseni tehnyt. Onnekseni Timo antoi siunauksen tälle minun päätökselle.

Lauantaina oli sitten suuri päivä, kun vihdoin pääsimme hakemaan pennun kotiin. Miehet jäi mökille ruuanlaittoon ja me tytöt; minä, äiti ja kesävieraamme Noora lähdettiin ajelemaan kohti Leppävirtaa. Voi sitä onnen tunnetta!!

Seuraava vääntö käytiinkin sitten pennun nimestä. Tosca, Niki, Jyrki, Jare, Veikka, Zorro.... lopulta Timo voitti nimisodan ja pennusta tuli Rico. Ja hän on kyllä niiin Rico kun vaan voi olla! 





1 kommentti: