Taivaalle on syttynyt uusi tähti

Roope 1.10.1998-21.11.2011

Sinä päivänä, kun sinusta tuli vanha. Päivä päivältä katsoin taisteluasi vanhuutta vastaan. Oli parempia päiviä, ja oli huonompia päiviä. Kärsin yhdessä sinun kanssa, mutta kipuja sinulta en voinut ottaa pois. Itkin. Toivoin, mutta usko alkoi hiipua. Sydän kesti, mutta jalat ei.

Aamulla ensimmäisenä kun sain silmäni auki, mietin sinua. Mietin koskeeko sinuun. Illalla viimeisenä, kun menin nukkumaan, mietin sinua. Se oli raskasta minulle, mutta tiedän että se oli vielä raskaampaa sinulle.Joka aamu soitin äidille, ja kysyin olisiko ihme tapahtunut? Joko lääkkeet alkaisivat tehota? Soitin myös illalla. Ihmettä ei tapahtunut. Vaikka kuinka toivoin. Me kaikki toivoimme.

Olen kiitollinen että sain viettää viimeisen viikonlopun kokonaan sinun kanssasi. Viikonloppu oli täynnä iloa ja surua, hyviä ja huonoja hetkiä. Juttelin sinulle paljon, tiesin että ymmärtäisit. Kun vihdoin koitti aika, pysyin vierelläsi loppuun asti, vaikka se teki kipeää. Nukahdit kauniisti minun käsivarrelle.

Tiedän, että jonain päivänä voin hymyssä suin muistella yhteistä matkaamme. Nyt se tuntuu liian vaikealta. Ikävä on liian kova. Tiedän, että nyt olet siellä missä sinun on hyvä olla. Saat juosta vapaana, ilman kipuja.

Pieni mä vielä olin itsekin,
kun koiranpennun syliini sain.
Saaneeni tiesin mä tosi kaverin,
et leikkikalu ollut sä vain.

Sinä kasvoit mun vierelläin,
kuinka hyvä on ollutkaan näin.

Sä oot mun pieni rakas ystäväin,
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen. 

Usein mä tunsin,
mua ymmärrä ei
koko maailmassa varmaan kukaan.
Tieni kun metsään ja poluille vei,
vain sinä silloin kelpasit mukaan.
Alla puiden joskus itkinkin
ja sun turkkias niin silitin.

Yhteinen aika pian lopussa on,
sitä hyväksyä on vaikeaa.
Päivät nuo leikin ja riemun auringon
taivaanrannan taakse katoaa.

Kohta sammuu säde viimeinen,
siitä kiinni pitää voi mä en.