Hullunmyllyä

Huoh. 

Nyt aion vaan hetken istua villasukat jalassa ILMAN opparia, koulukirjoja, kirjallisia koulutöitä, taloesitteitä tai käsityötä ja kuunnella hyvää musiikkia, syventyä blogimaailmaan ja juoda kupin kaakaota. Viimeiset viikot ovat olleet sellaista karuselliä, että ilmankos pää on vähän pyörällä. Huushollikin on kuin pommin jäliltä, täällä ei kukaan tunnu ehtivän mopin varteen. Kampaajallekin pitäsi ehtiä, mutta missä välissä? Äidin 50v juhlatkin pukkaa päälle, mutta kuka niitäkään ehtii järkätä? Ja sitten kun pitäisi ehtiä muka pitää itsesään huolta, levätä ja urheilla. Onneksi minulla ei ole lapsia -vielä. Laps parat jäis ihan hunningolle.

Kouluhommiakin tuntuu tälle syksyä riittävän, en ymmärrä mistä niitä sikijää. Opettajat varmaan luulevat että opparin tekemisessä ei ole tarpeeksi... Olen niin kurkkuani myöten täynnä niitä kirjallistenohjeidenmukaantehtäviäkouluhommiajoissapitääollalähteitä.
Mutta kuten tänään on jo moneen kertaan todettu, tätä rumbaa ei kestä enää kuin 6 viikkoa! Niinpä, kuusi viikkoa. Sitten se helpottaa. Ainakin hiukan. 

Haluaisin niin kovasti hypätä tämän syksyn yli. Toisaalta taas tämä on kovin haikeaa, oikeesti enää 6 viikkoa oikeaa koulua noiden ihanien ihmisen kanssa. Tammikuussa sitten jokainen lähtee syventämään omaa alaansa ja siinäpä se sitten onkin. Missä tämä aika on mennyt?

Mutta jos nyt olisi jo kevät, kaikki inhottavat kouluhommat olisi paketissa, opparia lukuunottamatta. Ulkona olisi valosaa ja aurinkoista. Pennun tulokin olisi jo lähempänä. Ja valmistuminen.

Viikonloppuna aion juhlia ansaitusti ystävien kanssa. Luvassa on paljon ihania ihmisiä ja paljon herkkuja. Jospa sen voimalla jaksaisi tämän loppurutistuksen.