Missä tämä aika menee?

Viikot vierii semmosta kyytiä eteenpäin että en meinaa perässä pysyä. Toisaaltahan se on ihan hyvä merkki, enpähän ole kerennyt tylsistymään. Mutta kyllä tämä ajan juoksu välillä hirvittää.
Viime viikko meni flunssan kourissa, mutta en suostunut ihan jumimaan sohvan pohjalle vaan raahasin itteni mummolaan ja opettelin leipomaan oikeita korvapuusteja. Ja ihan pakko sanoa että enpähän ole eläissäni syönyt niin makeita pullia! NAM!

Viikkoon mahtui muitakin mukavia puuhasteluhetkiä niin ulkona kuin sisälläkin. Timo ajo kelkalla meille urat pellolle ja siellä onkin ollut hyvä lenkkeillä koirien kanssa. Sisätiloissa huushollaus on jatkunut, olen mm. silittänyt Tirpan pussilakanoita, pedannut pinnasängyn valmiiksi ja täytellyt vauva-ajan kirjaa, tai itse asiassa kirjoja koska näitä meillä on kaksin kappalein.

Pistin myös kaikki kokkaustaitoni peliin ja tein hirvenlihapullia peruna-porkkanamuussilla ja olipahan vaan hyvää. Kokkailin myös leivinuunissa pulled porkia ja sekin sai kehuja! Alan ehkä oppia! Perjantaina käytiin ihastelemassa wanhojen tansseja, kun tuleva setä-mies siellä pyörähteli. On ne vaan kauniita ja komeita, huh huh. Omasta prinsessapäivästä onkin hurahtanut jo 8v. Siis että KAHEKSAN VUOTTA!! Voi tsiisus!

Viikonloppuna saatiin tuleva mummu kylään, ja onkin semmonen teho-mummu tuo että huh! En ehtinyt lauantaina saada edes silmiä kunnolla auki kun matot oli jo pihalla tuulettumassa ja moppi heilui! Sen verran tuo teho-mummu malttoi olla siivoamatta että päästiin ulkoilemaan koko perheen voimin. Moottorikelkka (ja mummu) sai kyytiä, ja mikä huvittavinta, Rico istui ihan innoissaan kelkan kyydissä! Minä, Lepa ja täti tyydyttiin lyllertämään pitkin peltoja hieman rauhallisempaan tahtiin... kertakaikkisen mukava ulkoiluhetki! Saa nähä vieläkö tulevana viikonloppuna pääsee ulkoilemaan porukalla, vai hikoillaanko sitä jo synnytyssalissa...

Ihana ilma!

Muutamina viime päivänä ollaan saatu nauttia hienoista talvi-ilmoista! Tänään voisi melkein jopa sanoa, kevätilmoista! Vaikka flunssa onkin meinannut kaataa minut ihan väkisin petiin, ja tänään jopa kulutin aikaani netflixin parissa, piti silti päästä hieman ulkoilemaan myös tänään. Kamera on kulkenut ulkoilessa mukana, sen verran kaunista täällä maalla on!

Sunnuntain ulkoilukeli oli hieman tuulinen, mutta kummasti se vaan piristää käydä reippailemassa! Liekkö niitä ulkoilureissun peruja tämä ärsyttävä nuha joka ilmaantui... sietäs tämän nuhan kyllä hävitä yhtä nopeesti kun tulikin, ei oo hyvä tällä dedällä lähdee vauvanhakuhommiin. Vaikka Tirppa kyllä tuntuu viihtyvän vallan mainiosti tuolla yksiössään, joten varmaan ehtii nuhakin parantua moneen otteeseen.

ps. Kulutin tänään energiaani useamman tunnin muokatakseni blogin ulkoasua. Noh, hermothan siinä hommassa meni. Onneks kaveri lupasi jelppiä asian kanssa tässä kevään mittaan.

pps. Syy miksi 99% kuvista esiintyy Risu eikä Lenni, johtuu yksinkertaisesti siitä että Lenni vihaa kameraa. Risu taas tuntuu rakastavan.

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin?

Äippälomaa on nyt reilu pari viikkoa takana ja monet minut tuntevat ovat ihmetelleet miten olen saanut ajan kulumaan. Tuota olen kyllä ihmetellyt itsekkin. Minulla oli kamala huoli jo etukäteen että näiden viikkojen aikana tulen takuu varmasti kokemaan tylsyyskuoleman, vaan toisin kävi.

Kalenteri on täyttynyt kaikista kivoista asioista, kuten kampaajakäynnistä, ripsihuollosta, kavereiden tapaamisista, neuvolakäynneistä, appiukon kuuskymppisistä ja sen semmosista. Eilen vuorossa oli shoppailupäivä Hannan kanssa, hyvää ruokaa sekä hemmottelua jalkahoidon parissa, ah. Jostain kumman syystä olen sopinut myös shoppailupäivän lauantaille äidin kanssa... Hups.

 Humputtelun lisäksi olen puuhastellut kotona kaikenlaista. Esimerkiksi pessyt mini-ihmisen pyykkiä, järjestellyt vauvan vaatekaapin noin viisitoista kertaa uusiksi, vaihtanut vauvan huoneessa järjestystä noin kuusi kertaa, leiponut, imuroinut, mopannut, pyykännyt, tehnyt lumitöitä, ulkoillut koirien kanssa, keittänyt tutteja ja tuttipulloja, järjestellyt kaappeja, lämmittänyt uunia, pessyt saunan jne. Useimpina päivinä olen myös pyrkinyt siihen että klo 16 on joko kurmeeta tai karmeeta pöydässä (useimmiten se on ollut karmeeta) kun tuleva isukki saapuu väsyneenä töistä kotiin.
Päiviäni rytmittääkin kaksi kellonaikaa; klo 16 on päivän kohokohta kun Timo tulee töistä kotiin, ja toinen kohokohta on klo 19.30 kun Salkkarit alkaa. Aamut menee aina mukavasti, seuraa minulle pitää Anni ja Juha (Suomipopin aamulypsy), aamupäivisin puuhastelen mukavia juttuja, iltapäivällä alan katsoa kelloa ja odottaa isi-ihmistä kotiin. Illat on joskus hieman tylsiä jos Timo on reeneissä tai pelaa typerää änäriä. Sillon ainoastaan saatan valittaa että on tylsää.

Olen saanut hyvin ajan ja rahat  kulumaan myös shoppailemalla netistä kaikkea mukavaa. Tänäänkin postilaatikkoon tupsahti pari kivaa pakettia. Hups.

 Timo otti minulle kauan kinuamani Netlfixinkin tylsien päivien varalle, mutta vielä en ole ehtinyt tuota katselemaan. Saa nähdä joko ensi viikolla ehtisi...

Mukavaa viikonvaihdetta muruset! Nauttikaa tuosta upeasta säästä!

Baby Shower

Viime perjantaina ystävät olivat järkänneet minulle yllätyksenä baby shower -juhlat. Anoppi oli varannut minulle hieronta-ajan ja tuona aikana kodin oli vallannut maailman ihanimmat ystävät! Maailman ihanimmat on aivan liian lievä sanapari kuvaamaan minun niiiin super rakkaita ja ihania ystäviä, jotka olivat todella nähneet vaivaa nuita bileitä varten! Ihan liikutun vieläkin kun mietin miten hienot juhlat olivat saaneet aikaan. Ja vieläpä minulta salaa! (minä kun olin ihan varma ettei minulta pysy salassa mikään..pieleen meni että pätkähti.)

Ilta oli mielestäni enemmän kuin onnistunut, en olisi unissanikaan uskaltanut toivoa näin hienoja vauvajuhlia. Muutamaa lukuunottamatta kaikki rakkaat olivat päässeet paikalle, pöytä notkui herkuista ja lahjoista ja joku ihana oli keksinyt muutaman hauskan ohjelmanumeron! Jokainen vieras sai veikata vauvan syntymäpäivän, pituuden, painon ja hiusten laadun. Ensimmäinen veikkaus meni jo harakoille, kun kummityttö 4v veikkasi vauvan syntyvän juhlia seuraavana päivänä ja painavan 5kg... thank god meni pieleen! Toinen hauska ohjelmanumero oli valokuvavisa, (vai mikä sen nyt onkaan nimeltään) jossa minun piti tunnistaa vauvakuvista illan vieraat. Hyvin suoriuduin tehtävästä, vaikka yksi kuva meinasikin tuottaa harmaita hiuksia.

♡

Tirppa sai tarpeellisia, toivottuja ja todella mieleisiä lahjoja! Minun äiti oli vissiin toiminut jonkinlaisena lahjalistan välittäjänä... (NOLO!!) Olin nimittäin antanut äitille listan mitä kaikkea vielä puuttuu, sillä ajatuksella että näitä lahjoja voi sukulaiset ostaa kun Tirppa on nähnyt päivänvalon, taikka sitten vaikka ristiäislahjaksi. Äiti oli kuitenkin ollut noheva ja välittänyt listan eteenpäin jo nyt... Näin ollen vauva sai tarvitsemiansa pussilakanoita, aluslakanoita, lasten astioita, valokuva-albumin ja yli-soman pentikin kylpypyyhkeen :)

Kaiken tämän lisäksi Tirppa sai soittorasian jonka pimputus saa minut herkistymään, muistojen laatikon josta en ollut osannut edes haaveilla, kirahvi-purulelun josta olin salaa haaveillut mutta en ollut sitä löytänyt, ihanan valokuvakehyksen johon voi painaa pienen käden- tai jalanjäljen ja tämän virkatun peiton joka mykisti minut täysin ♡

Aarre ♡

Kuuluisa ja kovin etsitty kirahvi

Vauva sai aivan ihania lahjoja mutta niin sai tuleva äitikin! Minä pääsen kauan kaipaamaani jalkahoitoon ja sen lisäksi saan ripsihuollon ja tuunatut kynnet. Kovin mieluisia hömpötyksiä kaikki! 

♡ SUUREN SUURET KIITOKSET  ♡

Täällä taas!

Melkein vuosi on vierähtänyt viimeisimmästä kirjoituksesta, missä lie tämä aika menee?! Viime yönä kun valvoin (jokainen raskaana ollut nainen tietää että aina ei vaan nukuta, tai jos nukuttaiski niin mini-ihminen saattaa olla eri mieltä...) niin sain ajatuksen että pitäisiköhän blogi herättää henkiin... ja nyt näin äippälomalaisena kun minulla on vielä toistaiseksi aikaa ja jutun aihettakin on, niin päätin ryhtyä tuumasta toimeen!

Paljon on vajaassa vuodessa ehtinyt sattua ja tapahtua. Viime helmikuussa meistä tuli vihdoin maalaisia ja ollaan kyllä viihdytty landella paremmin kun hyvin. Joidenkin mielestä ehkä liiankin hyvin, ollaan nääs melkoisia kotihiiriä. Toinen iso juttu on sukunimi. Sen lisäksi että meistä on tullut maalaisia, meistä on tullut Soinisia. Mistään häistä ei voi kuitenkaan puhua vaikka avioliittoon meidät vihittiinkin, juhlat on nimittäin vasta tuloillaan :) nyt loppiaisena juhlistettiin ihan vain pienesti perheen kesken tätä sukunimiasiaa. Kolmas, ja ehkä se kaikkein isoin uutinen onkin sitten tämä Tirppa, Tirppana elikkäs Tilliäinen, toiselta nimeltään Kerttu-Oskari ja kolmannelta Helmi-Orvokki. Tirppa asustelee siis vielä masussa, ja hänen on määrä nähdä päivänvalo viiden viikon kuluttua (tuleva äiti kyllä kovasti elättelee toiveita että tämä ihme tapahtuisi jo hieman aiemmin..) 
Itse raskausaika on ollut varsin mielenkiintoinen, enkä sen kummemmin lähe sitä erittelemään kuukausi kuukaudelta, mutta todettakoon että ensimmäiset neljä kuukautta meni pää pöntössä ja seuraavat neljä kuukautta oonkin odottanu millonka tämä pakki häviää ja mahdun taas omiin vaatteisiin. Vielä on se yksi kuukausi yhdeksästä jäljellä ja oon luvannu yrittää nauttia. Mutta selvästikkään kaikkia naisia ei ole luotu nauttimaan tästä uudesta, muuttuneesta olotilasta. Ja kyllä, olen yksi heistä. Mutta en valita. Tämä kaikki on takulla sen arvoista.

Blogin nimi ja ulkoasu tulee kokemaan muutoksen, jahka joku päivä on mielikuvitus valloillaan. Sitä(kin) ihmettä odotellessa.

Polttarit

Ensi kesänä vietetään rakkaan ystäväni häitä ja minä sain kunnian toimia kaasona yhdessä Tiian kanssa. Viikko sitten vuorossa oli polttarit, joita juhlittiinkin pitkän kaavan mukaan koko viikonloppu!

Tuulia yllätti Jonnan kotoa sohvalta makaamasta ja yllätys olikin ollut melkoinen! Jonna sai listan mitä hänen tulisi pakata mukaansa ja aikaa annettiin 45min. Pakkaaminen olisi ollut kuulemma näkemisen arvoinen tapahtuma.. Onneksi Miikalla (sulhasella) on tästä jonkin sortin kuvamateriaalia. Kun pakkaaminen oli suoritettu onnistuneesti, Tuulia toi Jonnan Amarilloon, jossa me muut odotettiin jo.

yllätetty polttarisankari

Amarillon jälkeen Jonnan silmät peitettiin ja luvassa oli jotakin jännittävää...

Jonna <3 Emma

ja matka eikun jatkuu...

Tädäää!

Vuorossa oli yksityistilaisuus aikuisten lelukaupassa

Hulvattoman leluesittelyn jälkeen ajeltiin Varpaisjärven Reippaankulmaan (paikallinen juomala) karaokehommiin. Jonnan ja Miran laulettua matka jatkui taas kohti tuntematonta. Lopulta kellon oltua jo hyvän matkaa yli 10 illalla saavuimme mökille Puiroonniemeen. Ilta jatkui saunomisen, hemmotteluhoitojen ja Sing Starin parissa.

Lauantai-aamu alkoi maittavalla aamubrunssilla. Tämän jälkeen polttarisankari ohjeistettiin pukeutumaan päivää varten. Päivän asu herätti hieman hilpeyttä...

Kun asianmukainen vaatetus oli saatu kuntoon, vuorossa oli olympialaiset.

Team

 

 

 

 

Alkulämmittelyt eli Kakenhissi

Olympialajeissa kisailtiin yhteensä kymmennessä eri lajissa. Kisapäivä oli nauruntäyteinen ja urheilujuoma maistui itse kullekin.

Tiukan kisäpäivän päätteksi voittaja palkittiin hienoilla palkinnoilla. Olympialaisten voiton vei itse polttarisankari :)

palkintojen jako

Kun mitalikahvit oli juotu, Jonnaa hemmoteltiin kasvohoidolla. Sillä välin kun Jonna oli yläkerran kasvohoitolassa, saatiin me muut sauna lämpimäksi ja ruokapöytä koreaksi!

Ilta jatkui perinteisen morsiussaunan, boolin ja paljun merkeissä. Polttariviikonloppu oli kaiken kaikkiaan morsiamen näköinen, rento ja hauska. Ainakin naurun määrästä päätellen viikonloppu oli oikein onnistunut :)

tämä kierros taisi mennä Pasille!

kananmunia, jauhoa, suolaa..

Illalla Jonna vielä askarteli polttarikansioonsa unelmien miehen. Ja mistäpä muusta kuin 7-päivää lehdestä...

tämmösen miehen se meidän Jonna haluaa! ja SAA!