Haaveilua

Elämä tuntuu junnaavan paikallaan. Mitään ei tapahdu.Minun elämä on tällä hetkellä vain yhtä haaveilua. Tämmöselle minullekaikkihetinyt -persoonalle tämä on melko raastavaa.

Unelmien talo on edelleen hakusessa. Yksi sellainen löytyi (taas) mutta meidän tarjous ei mennyt läpi. Että se siitä. Välillä oltiin jo ihan tosissaan ostamassa tonttia, mutta se tontti oli jotenkin huono, liian kostea tai jotain, ja jäi sekin ostamatta. Taloja tuntuu tulevan koko ajan myyntiin, mutta ei meille tarkoitettua taloa. Alan jo oikeasti epäillä, liekö meille tarkoitettua taloa olemassakaan. Ollaan ravattu pankeissa kysymässä lainatarjouksia, ja kaikki tarjoukset on ollu ihan huonoja, joten eipä mene hyvin sillä(kään) saralla. Mut eipä tuo lainan ottokaan tunnu olevan nyt ajankohtaista. Huoh.

Vuoden alusta aloitin einiinonnistuneen laihdutuskuurin. Kuuri alkoi hyvin, vähän liiankin hyvin ollakseen totta, mutta nyt laihdutuskuurikin junnaa paikoillaan. Kun ei tipu, niin ei tipu. Ja ruokakin maistuu ihan liian hyvälle...

Olen myös alkanut haaveilla ihan tosissaan toisesta koirasta. Minun mielestä Lenni tarvitsee koirakaverin, mutta järki sanoo että tähän nykyiseen asuntoon ei kannata toista koiraa ottaa. Ensin pitää siis saada se talo.Sitten vasta koiravauva.

Hää- ja vauvakuume meinaa myös nousta pilviä hipoviin lukemiin.Oma perhe ei olisi minusta ollenkaan hullumpi ajatus. Meidän kaveriporukka on alkanut lisääntyä nyt ihan urakalla, ja häitäkin on tiedossa. Jospa muutaman vuoden sisään olisi meidän vuoro...

Etelänlämpöönkin tekisi mieli. Jos nettisivut voisi lukea puhki, niin finnmatkojen sivut olisi luettu puhki jo aikapäiviä sitten. Minulla on krooninen matkakuume, mutta nyt kun viime etelänmatkasta on kulunut jo ihan liian kauan aikaa, matkakuume alkaa käydä todellakin sietämättömäksi. Olen aina ollut sitä mieltä, että elämässä pitää tehdä niitä asioita mistä tykkää, ja sillä verukkeella olenkin reissannut suht usein, mutta nyt kun olen töissä käyvä aikuinen, työt meinaa hieman sotkea tätä ajatusmaailmaani. Tänä keväänä en kerta kaikkiaan saa lomaa töistä, ja matkahaaveet siirtyvät syksyyn. Mutta jospa sitten...

Mutta kohta on kesä, ja kesällä minulla on neljä viikkoa lomaa!!! Loma suunnitelmat on jo kovassa vaudissa, luvassa on ainakin viinijuhlia ja matka Ahvenanmaalle. Ennen sitä edessä on työpaikan vaihto ja muutama hömppäreissu kummin kanssa! Että ehkä tässä elämässä sittenkin tapahtuu edes jotain. Mutta eikös se ollut niin, että elämässä pitää olla haaveita? ;)

Laskiaisrieha

Sunnuntaipäivä oli pyhitetty rakkaimmastakin rakkaimmalle kummitytölle. Lapinlahden seurakunta oli järjestänyt kummikirkon, johon Sara 5v minut kutsui. Kummikirkon jälkeen söimme seurakuntatalolla navat täyteen hernekeittoa ja pannukakkua, jonka jälkeen oli vuorossa kaikkein hauskin osuus; laskiaisrieha! :)

Suuntasimme kohti Hassilan hiihtomaata pulkat kainalossa. Hassilla oli täynnä muitakin pieniä mäenlaskijoita perheineen. Monttuun oli järjestetty myös kaikkea ohjelmaa pienille, oli kaverikoiratoimintaa, makkaranpaistoa, hevosajelua ja muuta mukavaa. Sarasta (ja myös kummista) hauskinta oli kuitenkin itse mäenlasku!!

Huilaustauko

Tämä viikko vierähtääkin sitten hieman rauhallisimmissa merkeissä. Olen nääs tohtorin määräämällä "pakkolomalla" eli siis sairaslomalla. Kävin maanantaina työterveyslääkärillä ihan muissa asioissa ja tulin samalla maininneeksi kipeästä kädestä. Käsi on vaivannut minua ennenkin, mutta tähän asti se on asettunut anopin hieronnalla ja kinesioteipeillä. Nyt käsi tuntui menevän koko ajan vain pahemmaksi, ja niinpä kysyin tohtorin mielipidettä asiaan. Mielipide olikin hyvin selvä, lateraalinen epikondyliitti ja viikko huilia. Eli suomeksi sanottua tenniskyynärpää. 

Olen yrittänyt ottaa nyt vähän iisimmin ja alkuviikon olinkin maalla anoppilassa parantelemassa. Huili teki hyvää kädelle, anoppi sitä hieroi ja teippasi ja tänä aamuna käsi tuntuikin jo paremmalle. Yönkin sain nukuttua ilman kipuja. Nyt kun vielä loppuviikon malttaisi ottaa iisisti, niin ehkä tästä vielä käsi saadaan!

Eväät paranemiseen

Kummin tuoma tsemppikirja

Kyllä jos ei näillä parane nii ei sitten millään!