Tunnustus

Nyt näitä tunnustuksia satelee oikein urakalla :) Tämän kauniin tunnustuksen sain Niinalta, kiitos Nipi :)

Tunnustuksessa vastataan viiteen kysymykseen ja lähetetään tunnustus eteenpäin viidelle ystävälle.

1. Lempiruoka: riisipuuro

2. Lempimakeiseni: Pandan laku

3. Lempiluettavani: tämä on nolo. Seiska.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Ainoa tapa jonka osaan, virkkaus.

5. Lempielokuva: On kyllä tosi paljon hyviä, mutta vielä ei ole Mamma Miaa voittanutta!

Jaoin juuri kaikkiin ihaniin seuraamiini blogeihin tunnustuksen, joten tämän tunnustus lähtee ilahduttamaan vain rakasta Elinaa <3

Sunshine award

 Sain rakkaalta ystävältä Elinalta ihka ensimmäisen tunnustuksen ja olin melkein hätää kärsimässä. Mikä ihmeen tunnustus?? enhän minä tuoreena blogin harrastajana ollut kuullutkaan moisesta. Hetken asiaan perehdyttyäni hoksasin, että tämähän on vallan ihana juttu :) Kiitos Elina <3

Ohjeet kuuluvat näin: Tunnustuksen saaneen kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata kymmeneen kysymykseen alla, jakaa tunnustus eteenpäin kymmeneen mukavaan blogiin sekä tiedottaa näitä blogeja saadusta tunnustuksesta.

1. Suosikkiväri: korallin punainen ja turkoosi
2. Suosikkieläin: koira
3. Suosikkinumero: 9
4. Suosikki alkoholiton juoma: 7 up
5. Facebook vai Twitter: Facebook
6. Intohimosi: pipot, peak performancen vaatteet ja hesburger. Kuullostaa kyllä aika pahalta...
7. Saada vai antaa lahja: antaa ja saada :)
8. Suosikkiviikonpäivä: perjantai, viikonloppu edessä :)
9. Suosikkikukka: en tykkää kukista. Mutta tulppaanit on kivoja maljakossa.
10. Suosikkikuvio: tähti. se on myös ikuistettu ranteeseen



Minä en nyt ihan 10:lle voi tätä eteenpäin jakaa, koska enhän minä edes seuraa niin montaa blogia. Minun yksi lemppari blogeistani on Niinan blogi, ja olisin ehdottomasti halunnut antaa tunnustuksen tälle blogille, mutta huomasin että Niina on jo kyseisen tunnustuksen saanut.
Niinpä tämä ihana tunnustus lähtee sitten eteenpäin muutamille tarkkaan seuraamilleni blogeille:

Tiinan logi

 Ruby Red  

Musta ja Katsku

Late nights and early mornings

Unelmasta totta?

 <3 Ensi keväänä minusta tulee koiravauvan äiti <3

Mielestäni olen nyt kärsinyt ihan tarpeeksi. Vai mitä?
Päätin, että perheemme kasvaa karvaisella vauvalla ensi keväänä, minun viimeisen harjottelun loputtua. Ensi kevät uudelle perheen jäsenelle olisi monellakin tapaa hyvä sauma.
a.) Pentu pitää joka tapauksessa ottaa kesää vasten, koska se on helpompi opettaa sisäsiistiksi ja mökille
b.) se olisi vähän niinkuin valmistujaislahja
c.) olen keväänä kotona tekemässä opinnäytetyötä maaliskuusta toukokuun loppuun, ja olisin näin ollen pennun kanssa suurimmaksi osaksi kotona, suomeksi siis äitiyslomalla
d.) ja siksi kevät 2012, koska en jaksa odottaa enää keväseen 2013 ja 13 on sitäpaitsi epäonnen luku,en voi tehdä tuona vuonna mitään.
e.) JA EN TODELLAKAAN ODOTA VUOTEEN 2014!!


Timohan ei siis ole tätä varmaksi luvannut... mutta onhan minulla vielä puoli vuotta aikaa pehmitellä se ;) ;)
Timo ehdotti että odotetaan rauhassa niin kauan että on oma asunto tai talo, MUTTA tämähän tarkottaisi sitä, että pennun voisi ottaa vasta aikaisintaan seuravaa kesää vasten, enkä todellakaan jaksa odottaa. Ilmoitin pärjääväni hetken pennun kanssa kerrostalokaksiossakin. Ja sitä paitsi, eihän minulla olisi sitten edes lomaa olla pennun kanssa! Eli ihan huono idea.

Olen illat surffaillut netissä pentusivuilla ja katsellut kuvia mitä suloisimmista pennuista. Virhe. Kuume on kasvanut niin kovaksi, että ensi kevätkin tuntuu pitkältä ajalta odottaa.

Olen kovasti pohtinut pitäiskö pennun olla tyttö vai poika, mutta en ole oikein keksinyt vastausta. Onko sillä niin väliä?
Värityksestä sentään minulla on mielipide, haluaisin että pentu olisi vaalea.
Olen myös miettinyt nimiä, ja tähän nimiralliin osallistui onnekseni myös Timo.
Tyttövauvan nimi on jo miltei päätetty, mutta pojan nimi tuottaa harmaita hiuksia.

Tytöstä tulee joko Wilma tai Elsa. Pojasta ehkä Eevertti tai Vertti. Tai Rasmus, Leevi tai Elmo. Tai... Totta puhuakseni, ei siis mitään hajua.


Minusta alkoi tuntua jo elokuussa että tulossa on hirvittävän pitkä ja harmaa ja ennenkaikkea raskas syksy, mutta nyt kun päätin alkaa toden teolla odottamaan tätä karvavauvaa, syksy näyttääkin ihan kivalta ja valoisalta :) Ihan kohta on jo kevät!

Aurinkoa, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa!

Siitä oli Rodoksen matka tehty!!

Matkahan koki mullistavan muutoksen jo viikkoa ennenkuin reissuun päästiin. Lauantai-iltana Riistakosken mökillä keksittiin Hannan kanssa, että Hannankinhan voisi lähteä mukaan... eipä aikaakaan kun Hannallekin oli lentolippu lämpimään tilattu. Ja majapaikaksi sai kelvata äidin ja minun huoneen sohva.

Matka starttasi Kuopiosta aikaisin lauantai aamuna. Äiti tuli noutamaan minut ja yhdessä sitten haettiin mukaan Hanna. Loppu seurue olikin jo matkannut edellisenä päivänä pääkaupunkiin katusählyturnauksen merkeissä.
Iltapäivällä koko kööri oli kasassa Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja näin viiden hengen matka pääsi alkamaan. 

Lento Rodoksen saarelle kesti vain 4h, mikä oli minusta oikein näpäkkä lentoaika. Yritin matkan aikana näprätä näitä kuuluisia isoäidin neliöitä, mutta ajatukset oli jo niin kaukana, että eipä siitä tullut juuri mitään.  Laskeuduimme lauantai iltana KUUMALLE ja tuuliselle saarelle. Lämpötila hipoi taivaita, vaikka aurinko oli laskenut jo tovi sitten. Hotellihuoneeseen päästyämme olimme jo läpimärkiä, eikä huoneessa tietenkään ollut ilmastointia. Onneksi olimme ottaneet etukäteen selvää, että pienestä lisämaksusta saisimme ilmastoinnin viikoksi käyttöön. Ja eikun heti ostamaan viilennystä!

Aamulla heräsimme kauniiseen auringon paisteeseen. Äiti jäi keittämään kahvia ja minä ja Hanna suuntasimme tien toiselle puolelle leipomoon ostamaan aamupala croisantteja :P
Kello oli vasta vaille 9, mutta lämpötila tuli jo tuossa vaiheessa hyvin selväksi. Eipä tarvinnut paljon haaveilla tekevänsä päiväs aikaan mitään.. Eikun siis vaan rannalle löhöämään!! :) Merivesi oli uskomattoman lämmintä, ja suurin osa ajasta tulikin vietettyä turkoosissa meressä.
Oliko syy sitten tämä petollinen meressä lilluminen vai mikä, mutta kaikilla muilla, paitsi joukon juniorilla paloi nahka. Ja pahasti. Minä ja äiti, jotka ei koskaan kärtsätä vaikka mikä olis, saatiin kokea tämä polttava aurinko oikein kantapään kautta. Ensimmäisen päivän jälkeen minulla oli palanut otsa, selkä, huulet ja kädet. Jippii. Pelastuksemme oli paikallinen OliveWay- rasvakauppa, josta sai ihania rasvoja palaneella iholle.

<3

Maanantai päivän vietimme myös rannalla löhöten, tosin tällä kertaa älysimme edes hiukan suojautua tuolta polttavalta auringolta. Illalla suuntasimme vanhaan kaupunkiin ostoksille ja nauttimaan hyvästä ruuasta. Hyvää ruokaa tällä saarella tuntuikin riittävän! Söin elämäni parasta pastaa vanhassa kaupungissa. Söin myös jumalaisen hyvää kreikkalaista salaattia. Samoin sain elämäni parasta kanaa! Tietenkin tzatzikilla.

Chicken meat souvlaki

Mira <3

Tiistaina oli retkipäivä. Suuntasimme bussilla Lindoksen kaupunkiin. Siitä matka jatkui aasin selässä Lindoksen huipulle. Akropolis kukkulalle päästessä näky oli uskomattoman kaunis!! Vieläkin jaksan ihmetellä kuinka kaunista siellä olikaan. Lindos oli ehdottomasti reissun yksi kohokohdista. Päivä oli tietenkin meidän tuurilla yksi kuumimmista, ja betoniset rakennukset eivät ainakaan auttaneet asiaa. Olo oli suorastaan tukala. Minun selkä oli jo niin pahasti palanut, että ei auttanut kuin suojata se huivilla.
Aikamme ihasteltua maisemia, kävelimme alas ihanaan pieneen lahden poukamaan uimaan. Ja taas olin pakahtua paikan kauneudesta!! Ah!!
Samaisella reissulla tutustuimme Rodoksen kaupunkiin ja sen historiallisiin raunioihin aivan loistavan oppaan johdattelemina.

Lindos

Rodoksen kaupungin raunioita

Keskiviikkona tyydyimme vain makoilemaan altaalla. Itse kukin oli sen verran polttanut nahkaansa että oli ihan fiksu veto jäädä altaalle. Illalla suuntasimme vanhaan kaupunkiin syömään ja siitä sitten Rodoksen yöelämään... henkivartijaksi mukaan lähti joukon juniori, Mika 14v.

Torstai aamuna nahkaa poltti vieläkin sen verran, (ja vähän myös koski päähän...) että totesimme että ei ole hyvä idea lähteä vieläkään mereen. Jäimme siis altaalle. 
Iltapäivällä kun nahka (ja pää) alkoi toipua edellisien päivien koettelemuksista, suuntasimme rantaan uimaan. Olisimme varmaan vieläkin tuolla turkoosissa paratiisissa, ellei nälkä olisi kurninut mahassa. Suuntasimme siis syömään. Valitsimme vanhan, tutun ja turvallisen ruokapaikan, johon kaikki rakastuimme. Täältä sai maailman parasta chicken meat souvlakia. <3 NAM!

Perjantaina oli ehken reissun odotetuin päivä, retki Euroopan suurimpaan vesipuistoon!! Itse vellihousuna (ja erittäin ahtaanpaikankammoisena) tyydyin laskemaan vain lällyistä liukumäistä, joissa ei tarvinnut mennä ahtaisiin putkiin, tai joissa ei menty sataatuhatta alas pystysuoraan. Muut hurjapäät laskivat kaikki hemmetin hurjat liukumäet, minä tyydyin valokuvaajan rooliin. Päivä oli taas jälleen kerran tosi kuuma, mutta yllätyksekseni en palanut mistään -päin vastoin, otsa alkoi saada hieman väriä palaneen tilalle.

Water Park, Faliraki.

Perjantai-ilta oli meidän viimeinen virallinen ilta Rodoksella, joten suuntasimme, minnekkäs muuallekaan kuin, vanhaan kaupunkiin. Tämä vanha kaupunki vei kyllä palan sydämestäni <3 Kaupunki on uskomattoman kaunis ja on melkoinen shoppaajan paratiisi... :) Mukaan tarttuikin vaikka mitä kivaa itselle ja tulijaisiksi.

Pimut <3

Lauantain pyhitimme auringolle, merelle ja hyvälle ruualle. Meidän huone piti luovuttaa jo klo 12, mutta saimme onneksi pitää Miran ja Mikan huoneen, jonne jemmasimme matkalaukut ja pääsimme illalla vielä suihkuun. Vielä ennen koneen lähtöä söimme tätä jumalaisen hyvää kanaa. Tietenkin tzatzikilla.

seuraneidit+ yks adonis <3

Kone koti Suomeen lähti vasta hieman ennen puoltayötä. Lentokentälle kohtasimme karun totuuden matkalaukkujen painosta... Jouduimme maksamaan 72e sakkoa ylipainosta! Tästäkös minä väsyneenä riemastuin... Noh, rahallahan siitä selvisi. Mutta oli se silti aika paskaa. Kotona olimme sunnuntai aamuna. Väsyneinä, mutta pirun onnellisina!!!