Hengissä ollaan!

Pitkän aikaa oon suunnitellu kirjoittavani kuulumisia, mutta en tiedä mitä pitäs kirjottaa. Ketään tuskin kiinnostaa lukea kakkavaipanvaihdosta tai imetyksen epäonnistumisesta. Mutta jotain nyt haluan raapustaa. Makaan kymmennettä päivää sohvan pohjalla elämää kovemman flunssan runtelemana joten päätin tarttua uuteen luurin ja vaikka vain todeta että vauva-arki on ollut ihanaa ♡

Ella-neiti on vallan hurmaava tapaus. Neidistä on kasvamassa melkoinen ilvuilija ;) höpöhöpö-juttuja tulee koko ajan ja kameralle poserataan tottuneesti.

Ristiäisetkin oli ja meni, joka risauksesta vaan kun ei ehdi kirjottelemaan. Päivä oli kuitenkin oikein kaunis ja onnistunut ja neiti sai hienon nimen.

Pian juhlitaan jo 3kk päivää, kysynpä vaan missä tämä aika menee? Pieniä vaatteita saa olla koko ajan viikkaamassa pois. Onneks loppuvuodelle on syntymässä paljon vauvoja lähipiiriin niin jospa vaatteet pääsee uusiokäyttöön ;)

Vauvakuvaukset

Ne jotka tuntevat minut kuin omat taskunsa, eivät tule ihmettelemään tätä kyseistä postausta yhtään. Raahasin nääs kuukauden ikäisen pikku muijan Kiuruvedelle studioon, ajatuksena saada muijasta ammattilaisen ottamia vauvakuvia. Ja niille, jotka nyt siunailevat että kuinka veinkään NUIN pienen lapsen kuvattavaksi tiedoksi, olisin vienyt neidin jo kahden viikon iässä jos olisin itse ollut paremmassa hapessa. Tarkoitus oli saada kuvia vastasyntyneestä joka on vielä kippura-asennossa, mutta reissu päästiin tosiaan totetuttamaan hieman alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin ja näin ollen muija oli juuri siinä asennossa kun sattui huvittamaan. Sen lisäksi että asennot päätti neiti itse, hän päätti myös olla hereillä kuvissa. Alkuperäinen ajatus oli kuvata nukkuvaa lasta, mutta koska tämä Tipu Topakka nukkuu päivällä vain mikrounia, 99% kuvista on hereillä olevasta lapsesta.

Anyway, kuvauspäivä oli aivan huikea kokemus. Pikku muijan mielipidettä en nyt pääse kysymään, mutta muija viihtyi kameran edessä hyvin. (selvästi äitinsä tyttö) Siitä voisi päätellä että tuskin lapselle tästä traumoja jäi. Sen sijaan muistoksi jäi läjä toinen toistaan huikeimpia otoksia.

Päivän mahdollisti äitini tuttu Riitta, ja aion kyllä jatkossakin vaivata Riittaa ideoillani. Kuvatessa vierähti tunti jos toinenkin, rekvisiittaa vaihdettiin tuon tuosta ja välillä toki piti tankata pikku muijaan maitoa ja meihin aikuisiin kahvia. Kirsi-mummu toimi viihdytysjoukoissa, rekvisiitan vaihtajana, vaipan vaihtajana, syöttäjänä, ideoijana ja pissin luuttuajana (pissi saattoi karata muutaman kerran, nakupellenä kun oltiin)  ja täytynee myöntä että päivä ei olisi onnistunut ilman tuota touhu-mummua. Suuri kiitos siitä(kin).

Voin lämpimästi suositella Riittaa kuvaajana ja vauvakuvausta ylipäätään, mutta älkää hitossa lähtekö siihen touhuun yksin! Ylimääräiset kädet eivät ole tässä touhussa pahitteeksi.

Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään

Päivä kului, mut hetkenkään lepoa
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut

Se kuva oli kaunis
Oi ,ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sai
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait

Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan

-Anna Puu Mestaripiirros-

Baby girl

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, mutta siihen on maailman paras syy: ihana, tummatukkainen,isin näköinen, suukkosuu, nöpönenä tyttö syntyi pitkän odotuksen (ja pitkän synnytyksen) päätteeksi 12.3 ♡  painoa oli 3260g ja pituutta, vai sanoisinko tässä tapauksessa lyhyyttä, 48cm.

Olo on maailman onnellisin. ♡

Odottavan aika on pitkä...

Eipä mulla muuta.

Due date no baby

Niin se vaan eräpäiväkin tuli ja meni. Jotakin blogia lukiessa muistan nähneeni otsikon "due date no baby" ja mietin tuollon että oispa kauheeta jos itellä menis yli lasketun ajan. Mut ei tämä nyt sitten niin kauheeta olekkaan. Vointi on edelleen suht hyvä ja aika rientää melkein yhtä vauhdilla.

Due date

Viihdytin itseäni koko viikon mukavilla tekemisillä ja niin aion tehdä myöskin ensi viikolla. Tähän viikkoon mahtui mm. Hanna, mokkapalat, lenkkeilyä, täti, siivousta, remontointia, herkkuruokia, pentulaatikolla ihastelua (JASKA♡♡♡) ja ystävän valmistujaisjuhlat.

Varsin onnistuneet mokkapalat. NAM.

Rakas remonttireiska. Mut olin kyllä hyvänä apuna.

3 viikkoa vanha ihanuus

Lemppari pitsaa

Tirppa se ei sitten halunnutkaan viettää synttäreitään helmikuussa ja näin ollen juhlapäivä siirtyi maaliskuulle ja raskaus yliaikaiseksi. Noh, ihan hyvä kuu tuo maaliskuukin. Ja kaikille hätähousuille tiedoksi, me jaksellaan täällä ihan hyvin eikä tuo neiti tule tuolta yhtään sen joutuimmin vaikka kuinka kyselette ja hoputatte. Se tulee sitten ku sillä on synttärit.

Hyvä ilma ja hyvä mieli on taas täällä!

Ulkona keli on kirkastunut ja mieli sitä mukaa myös! Ihana kun pääsee taas vähän ulkoilemaan.

Viikonloppu tuli ja meni. Tylsyys-viesti oli vissiin mennyt perille kun Timo oli järkännyt meille perjantai-illalle liput Kalpan peliin. Oli tosi mukava yllätys päästä vähän ihmisten ilmoille. Ja pelin jälkeen mäkkärille ;)

Lauantaina näytti hetkellisesti siltä että pää hajoo neljän seinän sisälle, ulos ei ole ollut mitään asiaa kun pihalla olis tarvinnut luistimet päästäkseen eteenpäin. Eikä myöskään taivaalta satava vesi houkutellut ulkoilemaan... Sunnuntainakaan keli ei ollut kehuttava, räntää rätkytti taivaan täydeltä mutta päätin että ulos on päästävä. Timo ajoi kelkalla pellolle uudet urat, ja päästiin sinne pitkästä aikaa lenkkeilemään. Pellolla ei ollut liukasta eikä edes upottanut. Vaikka keli oli mitä oli, nautin joka metristä jonka pääsin lyllertämään! Hitto että teki hyvää niin mielelle kuin kehollekin! Lenkin jälkeen suunnattiin kaupunkiin, Timppa pääsi hikoilemaan lentopallon pariin ja minä herkuttelemaan ystävän kanssa Amarilloon. Reilua, sanoisin! :)

ps. Tirppana taitaa olla viimesen päälle isin tyttö. Yhtä täsmällinen, jämpti eikä hoppuile turhia. Synttäripäiväks on alunperin sovittu 28.2, niin jospa neiti pitää kiinni sovituista asioista ja syntyykin sillon?

Taas viikonloppu!

Minun mielestä ihan vasta oli viikonloppu -ja taas on!

Tirpan synttäripäivää oli veikattu tälle viikolle, vaan ei neitiä näy, ei kuulu. Mut eipä tässä mitään hätää ole, kyllä se sieltä vielä tulee. Ja jos yhtään äitiinsä tulee, niin ryminällä tuleekin.

Viikko vierähti yllättävän kivuttomasti. Muutaman kerran taisin vaan valitella tylsyyttä. Olo kun alkaa olla jo semmonen että ei jaksas koko ajan siivotakaan ja sohvalla makoilu ei ole minun laji. Pihallakin on ollut vähän kurja keli. Onneks Hanna kävi kylässä alkuviikosta ja kummityttö oli ilahduttamassa minua yhden yön verran. Aika menee huomattavasti mukavammin kun on juttuseuraa. Ulkoiltiin kummipimun ja koirien kanssa ja tehtiin meidän lemppariruokaa, eli riisipuuroa. Sara pääsi myös Timon kanssa kelkkailemaan, ja voi juku että neiti nautti!

Nyt kait sitä sitten taas ootellaan ja aletaan keksimään mukavaa puuhastelua ensi viikollekin. 

Rentouttavaa viikonvaihdetta!